sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Valehtelisin jos väittäisin

että koko juhlailtamme olisi ollut käänne parempaan kaikilta osin. Siis ilta sinällään oli a i v a n i h a n a ja sen tunnelman saivat aikaan nimenomaan sukumme lapset. Sitä etukäteen ounastelinkin ja juuri siksi ohjelmanumeromme tenhosivat myös pikkuväkeen. Oli siis kokko ulkona (TalonMiehellä oli siinä sytyttämisvaikeuksia, kun risut olivat läpimärkiä, mutta onneksi kannustavaa väkeä oli ympärillä hihkumassa). Oli pikkukokko takassa (kuumotti liikaakin). Oli näytelmä, jossa oli mukana "vapaaehtoisia" revontulia, keloja, metsästäjä, karhu jne. sekä tietenkin hyllyvä suo ja rauha. Oli yksinlaulua (lapsukaisten) ja vitsejä (kaikenikäisten). Oli tietokilpailu, jossa murkkuikäiset vetäjät olivat onnistuneet laatimaan eri ikäpolvien mukaisia kysymyksiä. Voittajien mojovina palkintoina toimivat mainoskynät ja lohdutuspalkintoina porkkanatikkuset.

Ja meillä kaikilla oli oikeesti niin mukavaa!

Mutta sain taas kuulla yhden uuden vastoinkäymisen, joka liippaa elämääni hyvin läheltä, vaikea polku edessä. Niin mielelläni olisin kertonut teille vain nämä hyvät uutiset, mutta itseni tuntien jotakin tästä tulevasta tulee läpi kirjoituksissani varmasti. Vaikka tiedän, että tämä on Elämää ja kaiken hyväksyminen on aajaoo, niin silti valvoin viime yön melkein kokonaan.

Niin tai näin: Rakastan sukulaisiani, läheisiäni ja elämä muodostuu pienistä hetkistä. Mennään sitten mukana, tulee mitä tulee.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä isompi suku, sitä enemmän on tapahtumaa, johon "suhtautua". Yksi sukulainen, yhden sukulaisen murheet tai ilot. Kuka on silloin se sukulainen murheita tai iloja jakamassa? Tuli vain mieleeni. Mikä kaikki on otettava kannettavaksi ja murehdittavaksi ja millä perusteilla?

Olet onnekas, kun sinulla on noin yhtäpitävä suku.

Pilviharso kirjoitti...

Parkaisin kirjotuksessani tunteeni taas ilmoille, mutten voi avata asiaa enempää. Sen todellakin totean, että suku pitää yhtä iloissa ja suruissa, mutta antaa toisten elää oma elämänsä ja arkensa. Hieno suku on.