Oman navan ylettömään ympärillä pyörimiseen auttaa kummasti se, kun aukoo toisen solmuja, keskustelee tämän kanssa ja katsoo lamppuja, joita syttyy toisen silmiin. Omakin elämä näyttää merkityksellisemmältä ja toiveikkaammalta, kun kuuntelee toista ja selittää hänelle omia näkökantojaan.
Muuten olisi joko valtava määrä kertomista tai ei yhtään mitään. En osaa valita tästä ajatusmäärästä. Tulee sellainen olo, että "ketä kiinnostaa". Itseäni ei ainakaan nyt.
Ennen iltavuoroa taidan lähteä lenkille. Olin näkeväni vilauksen auringosta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti