sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Sunnuntaikuulumiseni

Että teki eetvarttia: olin jumpassa käskettävänä puolitoista tuntia, hädin tuskin jaksoin, mutta tuntui niiiiiiin hyvältä! Sitten kun vielä ajelin sohjotietä silmä tarkkana kotiin, niin täällä odotti TalonMiehen valmistama pyttipannu, nam. Paistoin kaveriksi kananmunan, lisäsin lautaselle suolakurkkua ja punajuuria - ja rekkamiehen ateria oli valmis nautittavaksi tällekin mammalle.

Lisäksi sain kuulla erään ilouutisen; asia jota olin toivonut ja odottanut ja yrittänyt laittaa orastavaa pelkoa syrjään. Luen parasta aikaa Secret, Salaisuus -kirjaa ja koetin sieltä napsia elämänohjetta tilanteeseeni. Yritän jälleen saada rauhaa elämääni uskomalla siihen ylipäätään, luottamalla - kaikista mukamerkeistä piittaamatta, entisistä kokemuksista huolimatta.

No tuosta höpötyksestä ei varmaan monikaan ymmärrä mitään, mutta en voi enempää kertoa. Pääasia on, että aurinko paistaa taas tänään - siellä pilvien takana, jossa se kirkas taivaskin on!

Viime öinen uni vielä: Hoivasin jonkun toisen vauvaa ja pian tajusin itsekin olevani raskaana (taas!). Yritin urputtaa vastaan, etten siihen hommaan enää lähde, mutta niin vain mieli jotenkin alkoi muuttua. Kysyin TalonMieheltä, että voinko ostaa vauvallemme mitä vain vaatteita kaupasta ja hän lupasi toki ne rahoittaa. Hyvillä mielin siis aloin suunnittelemaan pienokaisen saapumista.

Onko todella uutta tulossa, kun taas olen uniraskaana?

5 kommenttia:

alina kirjoitti...

Ooih. Herätit jumppakateuden sohvaperunassa. Sain ystävältä Salaisuuden, välillä vähän amerikkalaiset vaahtokarkkimaailma tökki härmäläistä luontoani, mutta perussanoma luottamisesta ja ajatusten kääntämisestä suosiollisiksi oli herättelevää.

Juu kaikki vanha pesukoneeseen 90-asteen ohjelmaan reilusti huuhteluainetta ja lisälinkous vielä päälle. Lähtee turhat pois ja menneet kutistuvat sopivan kokoisiksi. Sitten ne voi viikata yläkaappiin tai viedä UFFille.

Minä näin unta matkustamisesta. Saas nähdä selviääkö sitä muuallekin kuin paikallisjunaan. Jospa ensin vaikka lenkille tihkun keskelle.

Iinuska kirjoitti...

Minäkin olen välillä uniraskaana (hauska sana, muuten) ja unessakin ihmettelen, voiko melkein viisikymppinen tosiaan saada lapsen. Täytyykin muistaa kysyä terapeutilta huomenna, mitä tuo raskaus merkitsee, sillä hänellä tuntui olevan kiinnostusta unien tulkintaan.

Se on hyvä, jos elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Sulla tuntuu olevan valoisa kausi menossa ja se lämmittää mieltä.

Pilviharso kirjoitti...

Alina,

En minäkään pysty Salaisuutta lukemaan koko ajan "ihan tosissani", sillä jo monenlaiset temput kokeilleena ja erilaisissa henkisyysliemissä maustuneena kaikki ei vain mene läpi. Mutta ehkä on hyvä aina palata siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että ajatuksilla on oikeasti voimaa. Mutta samalla pitää muistaa, että voimme vaikuttaa OMAAN itsemmee. Toiset tekevät valinnat ihan ite. Ja tämä on se minun ykkösoppiläksy (tai yksi tärkeimmistä) näinä aikoina.

Pyykinpesu ja UFF - hyviä symboleja tälle ajalle.

Matkaunet ovat minullekin lempikamaa. Milloin junalla, milloin milläkin seikkailuradalla. Viime talvena viiletin Wienissä vuoristoradalla Ellen Jokikunnaksen kanssa.

Iinuska,

Kysy ihmeessä se raskausunen merkitys! Jossakin olen kuullut määritelmän, että unet ovat vain toiveita tai pelkoja. Onko toiveeni uuteen näin suuri?

miina kirjoitti...

Uneksiminen on kolmenlainen.

1:ksi vaikuttaa ruuansulaminen sekä jos ruumis on kipeä tai sopimattomalla vuoteella eli puuttuu ravintoa y.m., senlaatuiset unet eivät ennusta mitään.

2:ksi muisto tuo ajatuksiin ennen tapahtuneita asioita, joilla ei ole sen enempää merkitystä.

3:ksi ylenluonnollinen uneksiminen, koska sielu vertausten kautta saapi tiedon tapahtuvista asioista, syvässä mielessä.

unikirja vuodelta 1939

Pilviharso kirjoitti...

Miina, kiitos vanhasta viisaudesta!