tiistai 25. marraskuuta 2008

Paluu pehmeään, lumiseen arkeen

Perjantai-iltana luulimme treffeille lähtiessämme molemmat, että ollaan vanhoja ja väsyneitä ja että tullaan sitten ajoissa kotiin ja muuta suustamme ennen kuultua. Olinkin kovin väsynyt, sillä viime viikkojen tunnelataukset olivat taas hellittämässä. Siinä mielessä elokuvavalinta (jos pikkupaikkakunnalla näitä ylipäätään voi edes ns. valita) oli itselleni hieman... laimea. Once-elokuva kiinnosti minua etukäteen kovasti ja olin jokusen hyvän arvostelunkin siitä lukenut. Suurehkot ennakko-odotukseni eivät oikein ihan natsanneet. Elokuvan dokumentinomainen vähäeleisyys tuntui puuduttavalta, huomasin vilkuilevani kelloa tuon tuosta. TalonMies väitti pitäneensä siitä kovasti, mutta välillä vierestäni alkoi kuulua sellainen tuhina, että epäilin hänenkin nukahtelevan. Tämä elokuva kannattaa siis katsoa silloin, kun haluaa nauttia tunnelmasta eikä kaipaa yhtään piristävän villiä melskettä.

Muutenhan meillä alkoi sitten oivalliset, olkoon vaikka - pikkujoulut. Ihan pikkutunneille meni kuitenkin, sillä piti tuo aikuisten disco käydä tsekkaamassa, jotta vieläkö siellä Tapani Kansat ja Uriah Heepit soitetaan.

Ja nyt kun on näin hyvästi juhlittu, ei mitään menoa kaipaa vähään aikaan. Ihana arki saapui ja somat joululumet. Mikä täällä maalla on ollessa, jokapäiväiset työmatkatkin autolla ovat kuin seikkailua: pääseekö omin voimin eteenpäin vai tarvitaanko traktoria vetämään auto kinoksesta?

1 kommentti:

Kimmeli kirjoitti...

Vastavierailun tein:)