TANSSI
Tuska on suurta. Kyllä. Niin.
Mutta sen pieniksi pilkoin.
Aion sen tanssia sammuksiin
kepein, kepein nilkoin.
Kun kerroin siitä,
se väheni.
Jos vaikenin,
taas se läheni.
Siis sanojen tanssia annan
kuin hienon, hienon sannan.
Kuivina lehtinä lennätän pois
sen mikä latvassa painaa.
Hukkaan, vaikka se kallista ois.Tuska on aina vainaa.
Eila Kivikkaho, 1975
5 kommenttia:
Odottiko oikeaa hetkeä? Kun tanssitaitosi on kepeä? Tuskalle järjestät hautajaiset? Vihreitä lehtiä latvaan kasvatat?
leppoisaa sunnuntaita
Kiitos runovastauksestasi! Aivan, ajoitus taisi olla millilleen. Tanssitaitoni oli äskettäin kepeän sijaan voimakas, uhmakas, selviytymistanssi. Mutta se kannatti tanssia, sillä tuskan hautasin jälleen. Kasvaisiko lehtien sijaan latvaan jopa joulutähti!?
Sen jälkeen olet tähti, latvatähti. Vau, sitä jään odottamaan. Suunnistan sitä kohti tähdeltä nimmaria noutamaan.
-miina-
Eihän sitä nyt ihan nimmaria... käsiala on niin epäselvää.
Kyllä tämä runo on minulle tuttu. Tosin Kivikk'ahoni luin jo aiemmin, tämä on kirjoitettu 1975 kuten olet laittanut tuohon
Lähetä kommentti