Minun tekisi mieleni nauraa - edes ihan lääkkeeksi, mutta tähän hätään en mitään keksi. Olen yksin kotona ja TalonMieskään ei ole tässä vitsiä vääntämässä. Yritän otsa kurtussa muistella, mitä hauskaa tänään olisin nähnyt tai kuullut, mutten muista kuin yhden herrasmiehen, joka aukaisi oven ilman tunnussanaa pilke silmäkulmassaan. Hyvä mieli tuli siitä ainakin, jollei nyt ihan naurattanut. Sitten olin yhdessä ryhmässä puhumassa kuolemasta, jotta ei siinäkään kikatettu. No, tanssijumppatunnilla naamallani oli kestohymy, kun Abban tahdissa vetkuteltiin. Ja eilen hymy karehti huulillani kun kannoin metsästä huurteisten lehtien alta kaivamiani jäisiä suppilovahveroita. Helisivät niin kauniisti tuulitakin hupussani, johon olin ne muovipussin puuttuessa kerännyt.
Oih, kuinka ihana olisi nauraa sydämensä kyllyydestä! Toivottavasti jokin hauska juttu tulee tässä vielä esiin, yritän katsella tätä elämää nyt siitä(kin) vinkkelistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kokeilepa repiä vaikka paperia. Minua se rentouttaa ja jotkut saa nauramaan ihan hervottomasti.
http://www.youtube.com/watch?v=cXXm696UbKY
Tänään olen nauranut SAANELin ja MIMOSAn postauksille.
Facebookkavereitten joillekin kommenteille.
Koiran kaatumisille, se kun osaa sen yhtä taitavasti kuin V-M Loiri.
Yritin nauraa vain nauramisen vuoksi, mutta säälin pallitonta koiraa, ettei vaan riehaannu liikaa.
Kirjastossa on vitsikirjoja tai katso netistä "lääkäreiden saneluita". Naurujoogaa, on sitä teillä päin, pakko olla.
Jätin katsomatta koiraohjelman ja kysäisin lapselta, mitä oli. Ei kertonut, kun olisin voinut katsoa eikä vielä senkään jälkeen kun sanoin, että säästin televisiota, ettei kulu. Sitten jo nauratti.
kutittele itteäs jalkapohjista vai mistä se oli
Miina-Armas, anteeksi, mutta en tiedä tuosta naurusta, kun itseäni elo täällä pimeässä "pyllynsilmässä" lähinnä itkettää... Aivojumpaksi ottaisin mieluusti aiemmasta postauksestasi tutun "oman kirjaimen". Jos tekisin omat pohdintani kuten sinä K-kirjaimella, niistä tulisi melkein identtiset :-).
Ipi,
En olisi uskonut paperin repimisen olevan NOIN hauskaa, mutta kyllä se sitä oli! Samalta suunnalta löytyi muitakin hymyyn johtaneita pätkiä. Kiitos!
Miina,
Kiitos monista vinkeistä! Koirat ovat todellakin niin iloisia vesseleitä ja lääkäreiden sanelut... siis niitäkin löytyy netistä - mitäpä ei löytyisi.
Sirpa,
Ota ihmeessä K, kipaisen kurkkimaan kummallisuuksiasi. Josta tuli mieleeni myös "omituisten otusten" -meemi, joka kiertää. Olen ajatuksissani sitä suunnitellut, mutta olen ilmeisesti niin syväomituinen, etten itse näitä outoja puoliani edes tunnista. Joskus kun näen TalonMiehen (tässä kohdassa kuuluu "huokaus"), niin yritän muistaa tiedustella häneltä. VAikka tuskin hän mitään kummallista minussa on huomannut...???
Lähetä kommentti