maanantai 3. marraskuuta 2008

Ihana arki

Minulle kaikista paras lääke asiassa kuin asiassa on mennä ihmisen ilmoille. Nimenomaan niin, että menee töihin, menee elämään sitä tavallista arkea ilman oman navan tuijottamista. Tänään se taas nähtiin, että hyvä työpäivä palkitsee ja antaa voimia. Näkökulmat eteenpäin ovat taas valoisat. Nukuttanutkin on.

Jumppakin taisi auttaa. Olen älyttömän ihastunut siihen, että "joku käskee". Ennen ryhmäliikuntaa olin kuntosalin puolella jonkin aikaa, mutta huomasin siinä yksinäisessä puurtamisessa vain pohtivani liiankin syvällisiä. Ohjatussa jumpassa voit unohtaa oman tahtosi ja teet vain kuten käsketään. Aika menee siivillä ja palkintona on kunnon kohoamisen lisäksi hyvä mieli.

4 kommenttia:

miina kirjoitti...

Käyn täällä monta kertaa päivässä kun täällä on niin valoisaa ja kodikasta.

Mulle kurssikaverit ilmoittivat, me päätimme, että lähdet kesällä meidän kanssa tangomarkkinoille. Olin tosi iloinen, ihanaa, joku päättää minun puolesta, kun olin aina!!! joutunut!!! päättämään itse asioistani. Ei menty, mutta silti, oli se kivaa.

Muistuupa mieleeni tynnyrisi, missä se seilaa. Onko se virran vietävänä ja joku muu päättää suunnan...?

alina kirjoitti...

Juuri eilen koipea käskystä nostellessa, mietin samansuuntaista mistä kirjoitit. On ihanaa kun voi välillä lillua toisten vietävänä.

Sain yksi päivä pientä iloa siitä, että uidessa potkiskelin semmoisen kelluttavan laudan kanssa. Tuli tunne, että joku muu kannattelee välillä.

Juhlien ohjelmisto kuullosti viihdyttävältä. Etenkin tuo näytelmäosuus..

iinesj kirjoitti...

Jos vain jaksaa töissä käydä, niin on se ehdottomasti parempaa kuin kotona nyhjääminen. Tarvittaessa töistäkin löytää juttukaverin ja kahvihuoneessahan kuulee aina naurun aiheita.

Jumppaa... huokaus. Mä kaipaan myös ohjattua jumppaa, mutta en ole aikoihin käynyt missään. Asuinpaikan muutos vei viimeisen hauskan "mummojumppaporukkani" enkä ole täällä uudessa paikassa lähtenyt kotiovea pidemmälle. Kotona olen siis jumpannut, mutta ihan liian harvoin.

Pilviharso kirjoitti...

Miina,
Toivon valon ja kodikkuuden pysyvänkin täällä, tahdon.

Tynnyrini velloo vielä siellä merellä, mutta jos tarkkaan katson, niin maata on näkyvissä, on kaukana vielä, ei kiirettä. Suunta siis on.

Alina, että joku kannattelee... luottavainen olo tulee silloin.

Iines, jumpasta puheenollen. Yllätin itseni siitä, että pidän ihan tästä "jäsenyysjumpasta". Eihän se sama ole, jos joku tulee henk.koht. neuvomaan, mutta toisaalta siellä on paljon valinnan varaa, erilaisia tunteja tanssillisesta muuhun kehonhuoltoon. Meidän maalla olisi parikin jumppakerhoa, mutten ole mennyt senkään puoleen, kun siinä taas sitoo jonkin tietyn illan ja kloajan ja minulle parasta on spontaanisuus.