Opin pienen palan rakkaudesta. Olen joutunut suurennuslasin kanssa miettimään, mitä on rakastaminen, irtipäästäminen ja lähellä pitäminen. Äidin ja lapsen rakkaus, puolison rakkaus, ystävän rakkaus, rakkaus maailmassa.
Opin taas nöyryyttä. Sain kokea jotakin sellaista, mikä muuttaa minua ihmisenä, antaa minulle ymmärrystä kohdata toisia. Pienentää suurta suutani ja mielipiteitäni. Sain kokea sekä henkisen että fyysisen kivun, kuljettaa niitä mukanani ja nyt halusta antaa niitä pois - kun on aika.
Opin armeliaisuutta itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan. Huomaan sanovani siellä täällä, että armahda itsesi, rakasta itseäsi, pidä huolta itsestäsi. Sillä niillä keinoilla taisin monesta kohdasta sittenkin selvitä. Armolla ja rakkaudella.
Opin perusasioiden ja arjen merkityksen. Jokaikinen päivä sisältää lukuisia tilanteita, jotka pitää vain huomata. Mihin katseesi suuntaat, sitä näet. Arki ja koti maistuu paremmalle kuin ikinä koskaan. Sääli sinällään, sillä olisi mukava tämä ollut oppia jo kolmenkympin kriisissä, kun lapset olivat pieniä. Mutta silloin elämän pyörteet veivät mennessään ja - opin paljon...
Toinen kysymys on se, että miten hyvin näitä asioita opin. Tuskin niin kiitettävästi, että seuraavan ison kuopan reunan viettäessä alaspäin, hyväksyisin asiat tyynesti ja antaisin kuopan pohjan kaikessa rauhassa lähetä. Ehkä tällä oppimisella tarkoitan enemmän sitä hyväksymistä, että ihminen on aina ihminen eikä kirjoista lukemalla ja viisaita kirjoittamalla pysty elämänkoulua käymään tai ainakaan oikomaan. Pohtia pitää, mutta elämä on elettävä.
Ehkä enemmän kuin muka Opin, käyttäisin sanaa Muistan. Muistan taas rakkauden, armon ja arjen merkityksen.
Tässä vaiheessa toivotan lukijalle
PALJON ONNEN JA ILON HETKIÄ UUDELLE VUODELLE!