sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Runolahja

Saimme opiskeluryhmässä runolahjat. Runon antaja oli huolella valinnut meille jokaiselle sopivat. Minun runoni toi osuvuudellaan kyyneleet silmiini. Ihme, etten ole tähän runoon aiemmin törmännyt:

TANSSI

Tuska on suurta. Kyllä. Niin.
Mutta sen pieniksi pilkoin.
Aion sen tanssia sammuksiin
kepein, kepein nilkoin.
Kun kerroin siitä,
se väheni.
Jos vaikenin,
taas se läheni.
Siis sanojen tanssia annan
kuin hienon, hienon sannan.
Kuivina lehtinä lennätän pois
sen mikä latvassa painaa.
Hukkaan, vaikka se kallista ois.Tuska on aina vainaa.

Eila Kivikkaho, 1975


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Odottiko oikeaa hetkeä? Kun tanssitaitosi on kepeä? Tuskalle järjestät hautajaiset? Vihreitä lehtiä latvaan kasvatat?

leppoisaa sunnuntaita

Pilviharso kirjoitti...

Kiitos runovastauksestasi! Aivan, ajoitus taisi olla millilleen. Tanssitaitoni oli äskettäin kepeän sijaan voimakas, uhmakas, selviytymistanssi. Mutta se kannatti tanssia, sillä tuskan hautasin jälleen. Kasvaisiko lehtien sijaan latvaan jopa joulutähti!?

Anonyymi kirjoitti...

Sen jälkeen olet tähti, latvatähti. Vau, sitä jään odottamaan. Suunnistan sitä kohti tähdeltä nimmaria noutamaan.
-miina-

Pilviharso kirjoitti...

Eihän sitä nyt ihan nimmaria... käsiala on niin epäselvää.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tämä runo on minulle tuttu. Tosin Kivikk'ahoni luin jo aiemmin, tämä on kirjoitettu 1975 kuten olet laittanut tuohon