tiistai 16. joulukuuta 2008

Äidin yö

Viime yönä nukuin koiranunta, sellaista kun koko ajan huomaa ajattelevansa ja käsittelevänsä asioita, ylikierroksilla. En jaksanut odottaa kellon soimista, vaan nousi ylös ennen kuutta kirjoittamaan työjuttuja.

Mielen hallinta - sen kun oppii, joutaa varmaan täältä pois. Äitinä olemisen virka taas painoi. Yöllä mieleeni tulleet asiat näyttäytyivät mustina ja lohduttomina. Nyt aamulla taas luotan paremmin elämään. Luotan siihen, että jokaisella - lapsillanikin - on juuri ne voimavarat, jotka hän elämässään tarvitsee. Että he ovat sisältä vahvempia kuin itsekään vielä tietävät.

Lapsien kasvaminen, itsenäistyminen ja senkaltainen normaali pesästä lentäminen voi sinällään olla äidille jo tiukka paikka. Mutta kun elämä ei kohtele aikuista lasta kauniisti, kun hänelle tulee pitkään edessä pysytteleviä muureja eteen, niin oppi äidille on entistä rankempi. Se, että jokainen - jopa oma lapsi - joutuu tämän kaiken elämässä kokemaan, kaikesta selviytymään, on minulle vaikeaa. Joskus osaan tämän paremmin, joskus huonommin. Yleensä kun menen äärirajoille, on pakko peruuttaa ja pitää vain huolta itsestään. Ei muuten jaksa. Ei muuta jaksa.

Uskon parempaan huomiseen ja parempaan uuteen vuoteen. Näin sen täytyy olla, sanoisi Rölli-Peikkokin. Ja juuri nyt päätin kurkistaa Postiivareiden tämän päivän tekstiä... Sieltäkin tuli lohtua, katsokaa vaikka tästä.

Tehdään tästä hyvä päivä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Häkellyttävän kaunis joulukalenterin luukku.

Kun lapset ovat pieniä, odottaa heidän itsenäistyvän. Kun itsenäistyvät, odottaa heidän... ja niin edelleen. Meille äideille niin tuttua. Me rakastamme ja huolehdimme, vietämme unettomia öitä. Tekeekö isät yhtä paljon samaa, olen monta kertaa asiaa pohtinut.

Kuinka paljon me huolehdimme liikaa, ja lapsikin alkaa huolehtia, pärjäänkö minä.

Ihan omasta kokemuksesta nyt puhun, kun omani on joskus tiuskaissut, olen aikuinen, on minun opittava.

Voimia ja lohtua päivääsi

Anonyymi kirjoitti...

Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Vai oliko se toisinpäin?

Pilviharso kirjoitti...

Miina ja Kerttu, kiitos kommenteistanne. Päivät ovat taas olleet parempia ja yöt olen nukkunut. Jes!