Viime yönä huomasin tulleeni valituksi ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilöksi. Ahdistuneena ja lampaana seurasin muiden mukana johonkin tilaisuuteen, jossa minut piti sitten esiteltävän suurelle yleisölle. Odotin vuoroani mennä lavalle, kohentelin tanssikavereitteni kampauksia, sillä heillä oli jokin näytös siinä tulossa. Mietin, että miten tässä taas näin kävi, että joku vain päätti puolestani, että ota tämä homma näiden ja näiden ihmisten välissä. Toisaalta ajattelin, että tehtävä on huipputärkeä eikä siitä voi luistaa, jos on rehellinen. Tiesin siis joutuvani taas kahden tulen väliin. Esittäytymisvuoroani ei koskaan ehtinyt tulla, kun joku sanoi, että olen niin vähäpätöinen henkilö, ei sinua esitellä lainkaan. Ahaa, ei sitten, ajattelin ja heräsin.
Ainiin, nyt muistan viime yöltä myös toisen kokemuksen. Mutta se onkin jo ihan ufojuttu... Se on näitä, kun on heräämisen ja unen rajamailla, päässä surisee ja tuntuu "tutulta"... Huuhaajuttu, sanoisi yleinen mielipide. Päässä surisee, hehheh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Liittyykö uneen suuri kysymys ratkaistavaksi?
Surina on kaunista. Mieluummin sitä kuuntelee kuin päästä kuuluvaa kolinaa.
Tämä uni vieläkin mietityttää. Ehkä koulutustarjonta, joka on tullut eteeni, on yksi tässä. Minkä valitsen, mikä on se omin tie...
Tosin se surina on enemmänkin pärinää, kuin herätyskellossa, muttei siis mikään uusi ilmiö. Kolina voisi säikyttää oikeesti.
Koliseeko sulla usein?
Kesällä vinkui, pitkään ja hartaasti. Se tarttui lapsukaiseen ja lähistöllä asuviin. Syy oli meidän katolla eli tuuletusjärjestelmä oli hajonnut.
Lähetä kommentti