maanantai 15. joulukuuta 2008

Ystävyys ja luotettavuus

Eräältä ystävältäni tuli joulukortti. Hieroin silmiäni, sillä tämä samainen henkilö oli hävinnyt muutama kuukausi sitten kaikkien tuttaviensa elämästä kuin tina tuhkaan ja oikeastaan rajusti siltoja poltellen. Nyt korttiini oli päinvastoin kirjoitettu kauniita, ylimääräisiä sanoja.

En vieläkään tiedä, miltä minusta tuntuu... Toki olen huojentunut, etten ole ilmeisen Paha, kun minulle noin kauniisti kirjoitetaan (sillä kiltti ihminen ei haluaisi olla paha kenenkään mielestä, you know). Toisaalta olen tyrmistynyt, sillä hänen äkkihäviämisensä oli shokeeraavaa ja nyt hän on taas muina naisina maisemissa. Siis ehdottomasti asia on hyvä ja positiivinen, mutta tulee mieleeni sana "luottamus". Tähän ystävyyteen(?) en sitä sanaa osaa liittää.

Voiko siis olla ystävä, vaikkei ole luotettava? Vai onko syvä, sielullinen ystävyys luotettavuuttakin syvempää?

En nyt enää ilta/yöväsyneenä osaa ajatella selvemmin, mutta kulmat kurtussa tätä taas pohdin. Ystävyyttä, luottamusta...

Vai otammeko ja annammeko viisaasti toisillemme vain tilan, ajan, olla yksin niin paljon kuin haluaa ja tehköön lähdön kukin kuten haluaa? Tai sillä hetkellä osaa/kykenee...

Takavasemmalla minä täällä olen ja joulukortin olen hänelle myös lähettänyt. Muina naisina. Tosin ilman erikoiskommentteja.

Ihmettelen vain. Öitä.

7 kommenttia:

Verna kirjoitti...

Luottamus on läheisten ystävyyssuhteiden perusta. Ainakin itse olen näin kokenut. Jos luottamus rikotaan, aina särkyy jotain peruuttamattomasti. Toki ystävyys voi jollain tasolla jatkua, mutta sen syvyys kärsii.

Elämän matkan varrella olen kohdannut muutaman ystävän, jotka ovat osoittautuneet myöhemmin epäluotettaviksi. Yksi tällainen henkilö teki juuri kuvaamasi kaltaisen katoamistempun, vaikka meillä oli yhteisiä projekteja kesken. Hän lakkasi vastaamasta soittoihini, muutti sähköpostiosoitteensa etc. Hulluinta on, että hän yhä edelleen asuu samalla alueella kuin minäkin ja joskus saatamme törmätä toisiimme esim. kaupassa. Hän on nyökännyt väkinäisesti ja jatkanut kiireesti matkaa tai paennut ollen ikään kuin ei olisi huomannut minua laisinkaan. Tämä tuntuu kummalliselta, sillä en ole tehnyt hänelle mitään, miksi hänellä olisi ollut syytä toimia noin.

Tai ehkä näillä ihmisillä on syynsä. Me emme kai vain kykene niitä huomaamaan.

Ehkä sinunkaan ei kannata jäädä pohtimaan asiaa sen kummemmin. Joulukortti "muina naisina" on varmasti riittävän kaunis ele ystävällesi, joka hetkeksi katosi. Ehkä löydätte toisenne uudelleen ja asiat selviävät, jos sen aika on.

Ihanaa alkavaa viikkoa! :)

Pilviharso kirjoitti...

Kiitos, Verna, kun kommentoit ja kerroit omasta "tapauksestasi". Näin siis vain tehdään. Sitä ei vain lakkaa hämmästelemättä, kun ihmiset toimivat todella epäloogisesti. Ei osaa tässä tap. mennä toisen ajatusmaailmaan - muttei siis kyllä tarviikaan. Yrittää elää oman elmänsä omien arvojen mukaan, jospa se riittäisi.

En itsekään usko, että luottamus on koskaan enää saman tämän henkilön kohdalla. Tässä elämässä.

Lastu kirjoitti...

Eräs ystävyys (kuulin) meni poikki, kun ystävättäristä toisilla alkoi mennä ns. paremmin. Sitä ei hän ääneen sanonut mutta vetäytyi pois ja jätti kanssakulkijan (jolle elämä oli alkanut hymyillä) ihmettelemään.

Ystävyys oli perustunut siihen, että molemmilla oli samanmoisia ongelmia, joissa he kuuntelivat toisiaan ja etsivät ymmärrystä.

Tasa-arvoista?
En tiedä.
Eikä tätä voine yleistää. Kerroin vain erään tarinan.

Aina nämä kummastuttavat.
Mutta minusta "muina naisina" -menettely on usein oikein viisasta toimintaa ;)

miina kirjoitti...

Jotain on tapahtunut, että toimii noin. Mitä? Onko se hänestä tai teistä riippuvainen katoaminen? Ken tietäis.

Usein olosuhteiden muuttuminen muuttaa suhdetta.

Muina naisina voi olla hyvä tapa suhtautua. Ehkä jonain päivänä katoamistemppu selviää. Luottaako? Siinäpä pulma.

Mitä ymmärrät sanonnalla "polttaa sillat takana". Minä ymmärrän sen kahdella tavalla, mutta en tiedä kumpaa sillä tarkoitetaan.

Pilviharso kirjoitti...

Lastu,

Kun toisella menee paremmin ja yhteiset ongelmat loppuvat - tämä on monasti ystävyyserojen syy (tässä ko. tap. ei). Jäinkin pohtimaan, että olemmeko men naiset niin kiihkeitä ystävyyssuhteissa, että meille se on sitten on tai off eikä välimuotoja?

Miina,

"Katoamiseen" liittyi mt-ongelmia, jopa yhteiskunta puuttui asiaan. Siltojen polttelukin oli konkreettista ja aiheetonta tekstiviesti/puh.haukkumista ym. eri tahoille.

Olen nyt taas sillä kannalla, ettei tätä logiikkaa edes kannata yrittää ymmärtää, sillä päänsisäiset maailmat ovat vain niin erilaiset.

Kerttu kirjoitti...

Ystäviä tulee ja menee. Joskus katoamisen syyt voivat olla moninaiset. On vaikea selittää, vaikka haluaisi. Virheitä tapahtuu. Shit happens.

Pilviharso kirjoitti...

Kerttu,
Näin on, kaikkea tapahtuu, mutta kaikkea ei tarvii ymmärtää. Osaisikin elää elämäänsä yksinkertaisemmin, tässä hetkessä, ei draamaa, kiitos.