Joulumieli alkaa tulla

Suruisa mieli on noussut taas ylemmäs ja kiitos siitä myös teille blogikamut. Vaikkette kävisi kommentoimassa, minä käyn kurkkimassa teille - ja saan aina niin paljon ajateltavaa!

Eilen oli ihana päivä. Meitä oli tietty ryhmä kolme polvea yhdessä tervehtimässä sukumme vanhusta vanhainkodissa. Tämä nautti niinkuin vain osasi, hymyili kyyneleet silmissä, oli sirkeään pikkutonttuun ja hänen leluihinsa ilmeisen ihastuksissaan ja joululaulujemme aikaan laittoi silmät kiinni ja torkkui/kuunteli. Kävimme vielä joulukahveilla paikallisessa huoltoaseman kahvilassa. Showsta huolehti tämä tomera nuori mies, saimme nauraa kaiken aikaa terävästi oivaltavan papupadan jutuille.

Meillä sukulaisilla on jokaisella ollut nyt suoraan sanottuna kaikenlaista ikävää elämässämme, mutta kun sen tiedämme, niin jotenkin osattiin mennä iloiseen hetkeen sisään sitäkin halukkaammin. Onhan meillä toinen toisellemme ja arvostamme sitä, että näin voimme vielä kokoontua ja tehdä asioita yhdessä. Kun mummolaa ei enää ole, jopa baarikahvit ja vanhainkodin joululaulut tekevät meille sen yhteisen joulun! Ihana hetki!

Tänään lähden etukäteen sulattamaan tulevia kinkkuja vatsastani eli käyn kuntosalilla huhkimassa ja tapaan yhden lapsistani kaupungilla. Vasta sitten tulen kinkun ja kalkkunan paistoon, imelletyn perunalaatikon tekemiseen ja... kait sitä jotakin vielä oli, ainakin pari pakettia.

Jo tässä vaiheessa (vaikka saatan vielä ennen joulua palatakin tänne) toivotan lukijoille kaikille

LÄMMINTÄ JA VALOISAA JOULUA!