Viime päivinä on pari suurta huolta muuttanut muotoaan. Tai ehkä olen - vihdoinkin - osannut laittaa ne... en mappi-ööhön, vaan... suurempien voimien kannateltaviksi, syrjään minusta itsestäni. Yksi ikäänkuin ratkesi itsestään, tuli miellyttäviä yllätyksiä ja sain vain ihmetellä, että näinkö se meni. Toinen jatkaa omaa muotoaan, omaa elämäänsä ja on myös jotenkin eriytynyt minusta pois.
Nyt (tällä hetkellä) kun näin on, niin huomaan jotenkin, että minussa on ikäänkuin enemmän tilaa... Tunnistaako joku muu tämän tunteen? Kun on osannut antaa huolen pois, samalla vapautuu energiaa ja todentotta tulee sitä tyhjää tilaa.
Sen saman huomasin, kun tänään kuljin kaupungilla toimittamassa joulutontun tehtäviä. Olo oli seesteinen ja kiireetön. Parissa tunnissa ehdin toimittaa vaikka mitä, enkä kokenut mitään touhukiiretunnetta. Kävin teellä kahvilassa, tarkkailin ohikulkevaa väkeä ja nautin. Kuin myös eräässä sisustusliikkeessä, jossa rauhassa keskityin näkemääni.
Kotiin tultuani tein pari kuivaa kakkua ja valmistin TalonMiehen kanssa paistettuja silakoita ja puikulaperunoita. Nuorisolle ne eivät niin kelvanneet ja mietittiinkin, että onkohan silakkapihvit katoavaa kansanperinnettä.
Tämä tyhjä, sopiva tila minussa itsessäni tuo ainakin rauhaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Pääsisinpä minäkin tuollaiseen tilaan, kuulostaa loistavalta! Mua ahdistaa jo se, että rauhallinen jouluni alkaa parilla vierailulla, yksillä vierailla ja heti joulun jälkeen on taas ohjelmaa. Haluaisin olla täysin rauhassa koko viikon!
Ja kuivakakku täytyy leipoa maanantaina. Kunhan ei tulisi pannukakku.
Väliaikaista kaikki on vaan... laulelen täällä nyt. Kun tuohon siistiin tilaan pääsee, niin siitä on nautittava satasella. Se menee nimittäin ohi.
Olen huomannut tuon saman :) Kun huoli järjestyy jotain keinoa pois elämästä, moni asia näyttää kirkkaammalta ja tosiaankin tulee sellainen tyhjä, hyvä tila tilalle. Siten energiakin lisääntyy.
Sekin on totta, että sisäisestä rauhasta kannattaa nauttia, kun ei se todennäköisesti ikuista ole :(
Luulen ja oletan tietäväni mitä tarkoitat ja olen sen huomannut.
Pystyisitkö hyödyntämään tunnetta jatkossa, kun tulee joku huoli? Kuvittelet, miten sitten kun se on poispyyhitty? En tiedä, vaan tuuminpa taasen.
Nan,
Hyvistä hetkistä kiinni ja äkkiä!
Miina,
Tarvitsisin varmaan vierelleni henkilökohtaisen elämäntaidonvalmentajan, joka juuri tietyllä hetkellä tsemppaisi. Tai sitten minä tönisin sen pois ja sanoisin, että anna, kun ryven vähän aikaa.
Lähetä kommentti