perjantai 12. joulukuuta 2008

Pilviharson joulun odotusta

Olen ilmeisesti niitä ihmisiä, joita joulu ei liiemmin stressaa. Aika, ikä ja elämänkokemukset ovat ehkä tehneet tehtävänsä, opettaneet loivempiliikkeiseksi. Ja ihan varmasti asiaan on vaikuttanut freelancerin oma vapaus, että kaikki valmistelu ei jää iltoihin tai viikonlopun varaan.

Kummilasten lahjat tulee ostetuksi ohimennen. Kirjoja siis, joka vuosi. Nautin kirjakaupassa marhaamisesta ja sen miettimisestä, mikä kenellekin sopii. Kiireisimpinä vuosina tein sen saman netin ääressä kirjakerhoista. Yhden lapseni lahja on tänä vuonna selkeä: matkarahaa. Hän lähtee Keski-Eurooppaan jouluksi ystävänsä luo. Huomasin, että hänen oli vaikea kertoa päätöstään minulle, mutta helpottui kun totesin, että suoraan sanottuna minulla on ollut nyt suurempiakin huolia, jotta oikein hyvää matkaa vaan. Vastaanottavalle perheelle sinne ulkomaille aioin leipoa suomalaisia piparkakkuja, sillä olen kuullut, että suomalainen pipariresepti tummasta siirapista on hieman erilainen kuin etelämmässä. Tietääkö joku tähän muuta?

Jouluruokia valmistan joka tapauksessa vain vähän ennen joulua, miksi niistä tässä vaiheessa stressaamaan. Sitä paitsi kaikki jouluruuat ovat helppotekoisia ja tuttuja - jos niin haluaa. Kiireisimpinä aikoina syntyy oivat laatikot, kun saarioisia vähän kermalla jatkaa ja toisiin astioihin siirtää. Imellettyä perunalaatikkoa oikein tekee mieli, sen taidan vääntää itse. Tykkään kauheasti leipoa, mutta ihan tarkoituksella en tee siitä isoa hommaa, sillä sitten syödä purnuankin niitä makeita mennen tullen.

Minkäänlainen koristelu ei ole minun heiniäni, olen sen täällä ennenkin todennut. Kynttilät palaa muutoinkin syksyn aamupalapöydässä ja iltatelkun edessä. Kuusi ja sen koristeet - ok, hoidetaan se taas aattona.

Joulusiivouksesta älkää minulle edes puhuko. Sitä kaappien ja joka paikan siivoamisprojektia en ole lapsuuden kodin jälkeen noudattanut. Siivous on siivous. Ylimääräinen kaappien siivous tapahtuu projektinomaisesti "kun siltä tuntuu". Yleensä jokin sunnuntaiaamu mihin vain vuodenaikaan vaan - muttei juuri ennen joulua ja juhannusta, jottei tule nuoruuden ahdistus päälle.

Joulussa minulle on tärkeää perinneruokien lisäksi ihmiset, pyjamapäivät, kirjat, suolainen ja makea syöminen vuorotellen, sunnuntaikävely, noppa- tai muu seurapeli, ylipäätään: kiireetön oleminen. Mukavalta tuntuu pitää telkkaria kiinni ja korkeintaan kuunnella radiosta puhelintoivekonserttia ulkomailta. Hektisempään perhejouluaikaan (silloin ennen) piti oman aaton jälkeen ehtiä kahteen mummolaan ja molempiin nimenomaan sitä joulua laittamaan ja viettämään. Nyt on nämä joulupukkijutut takana ja näin sitä muotoilee omaa jouluaan.

Äsken tuolla sohvannurkassa aloin jo miettimään vuodenvaihteen tapaan mennyttä vuottani... Tässä sitä miettimistä sitten vielä onkin. Jos olisin tiennyt, mitä tuleman pitää, olisin pelännyt ottaa askeltakaan eteenpäin. Mutta hengissä ollaan. Kaikki. Ja se on jo paljon se.

6 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Tykkään tuosta sun joulun tunnelmista! Mikään ei sterristä parane. Taidan olla vielä askeettisempi joulun suhteen, lahjoja vain salarakkaille ja jouluruokia en valmista lainkaan. Saarioisten laatikot vallan mainioita enkä niitäkään osta kuin kaikista pienimmät. Elämä on tässä ja nyt ei siihen muuta tarvita. Hyvää joulunalusaikaa sinulle. :)

Nerikah kirjoitti...

Minuakaan ei joulu juurikaan stressaa, mitä nyt noita lahjoja täytyy väliin miettiä ankarasti. Mutta ei sitäkään oikein stressaamiseksi voi kutsua.

En myöskään ole sitä rotua, joka siivoaa koko tuvan katosta lattiaan kaapit mukaan lukien joulun vuoksi. Marttojenkin ohje kuuluu, että siivoa kaappisi jouluksi vain siinä tapauksessa, että aiot viettää joulusi siellä! ;)

Koristeitakaan en ihmeemmin ripustele saati laita joulukuusta (kissarajoitus!), puhumattakaan nyt siitä, että vaihtaisin jouluverhot ikkunaan! Ensinnäkin verhojen silittäminen on minusta eräs vastenmielisimpiä kotihommia, sillä verhot ovat poikkeuksetta niin leveitä, ettei silityslaudan leveys riitä niihin, ja niin pitkät, että senkin puoleen silitettävää verhoa joutuu koko ajan siirtämään johonkin suuntaan.

Suunnittelin, että riippumatta siitä, missä tänä vuonna jouluani vietän, leivon myös Kotiin itselleni hiukan pipareita ja torttuja. Sen ihmeemmin en aikonut jouluruokiin panostaa, niitä saan varmasti kyläpaikoissakin ihan riittävästi. Tosin niinä jouluina, kun olen ainakin osittain ollut kotona, aamuni alkaa uuniriisipuurolla. Tänä vuonna todennäköisesti teen poikkeuksen ja valmistan ohrapuuron...

Jouluvaloista on vielä sanottava sen verran, että siinä, jos missä pätee "less is more". Jotkut viritelmät, jotka vilkkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä ja joita on ihan liikaa, suorastaan särkevät silmiäni. Joten minun Kodissani ei sellaista valoshow'ta koeta!

katti kirjoitti...

Minä inhoan syvästi sellaista ylenpalttista hässäköintiä.Pakko tehdä sitä pakko tehdä tätä.Vähemmälläkin selviää.Olen täysin samoilla kannoilla näistä kaappi sun muut jutuista .Siivoan tarvittaessa.En silloin kun on joku pakkotapa Yök!

Mitä tulee jouluvaloihin niin pitäisi olla lex jouluvalo,niin että kammotukset karsiutuisivat pois.Toisilla Ihmisillä ei ole mitään tolkkua kuinka niitä virittelevät.
Valmiit ruuat on tosi ok.Miksi pitäisi kaikki tehdä ite.Johan mainos sanoo,että ihan tavallinen pieni äiti selviää niiden teosta !!Hyvä saarioinen!
Meillä lahjoja ostetaan vain lapsille ja lapsenlapsille Thats it! ja piste!
Hyvää Joulunaikaa!

Kerttu kirjoitti...

Samaa mieltä, että hyvä kun telkkari on välillä kiinni.

alina kirjoitti...

Kauniita jouluajatuksia. Rauhaa rivien välissä.

Pelkistetty joulu on kaunis. Sauna. Tähtitaivas. Siinä se. En ole ostanut moneen vuoteen joululahjoja, eikä siitä ole tainnut kukaan kauheasti kärsiä.

Tuntuu siltä, että aika moni arvostaa joulussa jotain muuta. Mistähän ihmeestä ne jouluruuhkat oikein syntyvät, kun kaikki vakuuttavat, että eivät osta/tarvitse kummempia joululahjoja.

Pilviharso kirjoitti...

Leena,
Tunnet minimalistisessa jouluvalmisteluissasi olevasi varmaan poikkeus. Tässä hetkessähän elämää eletään, joulu tulee aikanaan joka tapauksesssa. Hyvää joulunalusaikaa sinullekin!

Nerikah,
Monella on kissa/koirarajoitus koristeiden suhteen. Yhtenä jouluna kun olin yksin, tein minäkin nimenomaan uuniohrapuuron. Jotenkin halusin poiketa kaikesta perinteisestä silloin. Perhejoulut ovat vähän toinen asia, ne lapset. Silloin joulu tarvitsee perinteisiä asioita ja joulu tuntuu toiselta. NOista jouluvaloista: olen ehdottomasti tavallinen, vaalean valon ystävä. En millään muotoa toisi kotiini värikkäitä ja/tai välkkyvaloja!

Katti,
Just nuo lapset on se tärkein jouluna. Nyt ehkä elän väliaikaa, kun heitä pienoisia ei ole olemassa, mutta sitten voi taas toisenlaisiin asioihin hurahtaa.

Kerttu,
Telkku kiinni on laatuaikaa!

Alina,
Ehkä omanlaiset ihmiset vain tutustuvat parhaiten ja ne on "ne toiset", jotka kauppoja ruuhkauttaa. Ja vielä muistutan itsellenikin, että kyllä lapsiperheissä tilanne on toinen. Pakko sitä joulupukkia on jeesattava ja kauppaan mentävä.