sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Tähdenlento

Haikeutta. Mikään ei ole kuten ennen, kaikki on muuttunut. Vaikka tapaan ystäviäni entiseen tapaan, ilmassa on toisen tuntu - ainakin minulla. En osaa nauraa oikeissa kohdissa. Itken väärissä paikoissa. Pitkästyn tyhjänpäiväisyydestä. Odotan, että päästään asiaan. Ja sitten kun vain odotan hetkeä, että olisimme samalla aaltopituudella, huomaan, että audienssi päättyikin jo tähän. Heippa.

Jotta tällaista vappua tänne kuului. Siis ulkoisesti kaikki hyvin, sisäisesti palasilla ja sirpaleilla. Särkynyt saviruukku meilläkin - tuttu biisi, tsekkaa tästä: Jippu, Saviruukku.

Välillä kurkistelen TalonMieheen päin. Vieläkö hän jaksaa tukea, kulkea tämän rääpäleen matkassa? Teen ennakkoarveluita ja oletan, ettei. Mutta silmistään näen tummansinisen Ymmärryksen ja Rakkauden. On se siinä ja pysyy. Ainakin tänään. Eikä muusta, enemmästä takuulappuja ole meillä kenelläkään.

Kevät rynnii elämäämme, mutta Lapseni lähtöön liittyy lopputalvi, sen kirkas tähtitaivas. Surushokkivaiheessa laahustimme iltakävelyllä ja näimme juuri Sen Tietyn Tähdenlennon, joka todisti Lapseni olemassaolon. Anna-Mari Kaskinen on sattumoisin pukenut hetken runomuotoon, juuri meille sopivaksi:

Kirkkaus loistava yössä,
leimahdus taivaasta,
Jumalan hehkuva liekki,
enkelin sanoma.

Ihminen polvilleen painuu
edessä ihmeen sen.
Toisesta maailmasta
laulu on enkelien.

Ikuinen Jumala meille
enkelin lähettää
lohduksi, johdattajaksi.
Salaisuus yhä jää.

5 kommenttia:

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Ilta lukusilla täällä katsomassa mitä sinulle kuuluu.
Toivottelen sinulle rauhaisaa uutta toukokuun viikkoa. Yritä nauttia ihanasta keväästä...päivä kerrallaan...
Terveisin Vaaralan Krisse

bamiella kirjoitti...

Kaunis runo tuo "Kirkkaus loistava yössä". Olen elänyt kanssasi tunteissa, joita olet kirjoittanut lapsesi poismenon jälkeen. Kerrot niin elävästi tunteistasi. Pidän kirjoitustyylistäsi.

Iinuska kirjoitti...

Lapsena katselin usein taivaalle ja jos jokin tähti tuikki kovasti, niin ajattelin mammani sieltä vilkuttavan. Minusta on lohdullinen ajatus, että kuolleet lähtevät taivaaseen, koska sitä kauniimpaa paikkaa ei olekaan. Sininen taivas, auringonlaskut, pilvet, tähdet ja jopa harmaa talvinen taivas, ne ovat kaikki kauniita.

Onneksi miehesi on kanssasi näinä surullisina päivinä. Lämpimiä halauksia sinulle!

Sirpa Olonilosta kirjoitti...

Lämpimiä ajatuksia sinulle lähettelen... Toivottavasti tunnet, että meitä on monta blogisi lukijaa, jotka haluamme ympäröidä sinut ja tukea joka suunnasta, silloinkin, kun et itse jaksa muuta kuin olla.

Olet meille tärkeä!

Pilviharso kirjoitti...

Krisse,
Kiitos, olen erityisesti kuunnellut kevättä, linnunlaulua. Valosta nautin, halajan ja odotan. Hyvä, että kesä tulee, juuri nyt.

Bamiella, kiitos myötäelämisestäsi!

Iinuska,
Kiitos halauksista - nautitaan kesän tulosta!

Sirpa,
Tärkeää oli, että sanoit tämän kirjoittamisen ja olemassaoloni olevan myös tärkeää! Kiitos!