"Ainoa kärsimisen tarkoitus on muistaa, että teidän ei tarvitse kärsiä.
Kohtalonne on olla onnellinen, olla iloinen ja löytää tienne taas kotiin. Ja te löydätte tienne taas kotiin, sillä kaikki polut johtavat kotiin."
Minut herättivät ja havahduttivat nämä tänä aamuna lukemani sanat (Päällikkö Jofel, 24.4., Näkökulmia kipuun 2, Pirjo Laine). Nyt juuri tuntuu siltä, että ihminen voi todellakin selvitä (melkein) mistä vain. Vierelläni on rakas Pikku Apulainen henkimaailmasta, Lapseni, joka läheisyydellään kertoo, ettei ole kuollut, että emme koskaan kuole.
ILOISTA VAPPUA TEILLE KAIKILLE!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hienolta kuulostaa PH. Iloista vappua sinulle!
Hienoa, että löydät sanoja, jotka vievät eteenpäin.
Hyvää vappua, Pilviharso
Iloista wapunjatkoa Sinulle, Pilviharso! : ) Etsimisen taito auttaa meitä löytämään... : )
Tämä kirjoituksesi oli tosiaan auringonpilkahdus pilviharson takaa. Siellä se on, aurinko.
"Kohtalomme on olla onnellinen." Sen kun ymmärtäisi ja itselleen sallisi.
Luin kirjoituksiasi ja tuo surun jakaminen ja katoavat ihmiset pisti miettimään. Miksi sitä tuntee uhkaa toisen surun äärellä?
Suruun ei ole turvallisia kaavoja, vaan joutuu menemään epämukavuusalueelle ja olemaan läsnä toiselle ilman tuttua sanahelinää. Kun kohtaa toisen haavoittuvuuden löytääkin sen yhtäkkiä itsestään. Ja sitten tulee kiire juosta takaisin mukavuusalueelle ja peiton alle. Kirjoituksesi pistävät kohtaamaan, ne tekevät surun näkyväksi.
"Emme koskaan kuole." Siinä melkoinen johtotähti loppuelämälle.
Tapaamme poismenneet omaisemme vielä joskus. Näin haluan uskoa. Näin on luvattu.
Kiitos kaikille!
Pirta,
Tiedän: aurinko on.
Alina,
Epämukavuusalue ja sananhelinän ulkopuolella olo... miettimään jään näitä.
Lailaluu,
Kiitos käynnistäsi, tuntematon.
Lähetä kommentti