Kahdessa viikossa paino pudonnut 4 kg. Laihdutuskuuri, jota ei voi suositella kenellekään.
Jokainen päivä on sisältänyt jonkin urakan. Jokainen urakka on vienyt voimia uskomattoman paljon. Urakka voi esimerkiksi se, että pystyy istumaan kampaajalla puolitoista tuntia ja keskustelemaan ihan tavallisia asioita, muutakin kuin kuolemaa. Urakka voi olla vaikka se, että tilaat sopivan kukkalaitteen hautajaisiin. Sitä ennen olet urakoinut etsimällä siihen sopivan runon, sen joka kolahtaa kipeimpien kyynelien kanssa. Urakka on jopa pitkä puhelu ystävän kanssa, joka kysyy, että mitä kuuluu. Urakka, josta on tullut selvittyä, oli myös vainajan katsominen, kahteen eri otteeseen.
Erityisen iso urakka, koko päivän kestävä rupeama, on vielä edessä. Oman lapsen hautaan siunaaminen. Jos ja kun siitä päivästä selviää, niin... mitä sitten. Ei mitään muuta kuin se, että taas yksi urakka takana.
Arvatkaapas mikä on tosi tärkeää: Anna-lehti! Tai sitten Kotikatu. Jotakin tuttua ja turvallista, mikä on aina ollut eikä koskaan lopu ja johon voi keskittyä puolinaisesti. Joskus jopa menee pitempi hetki, etten muista, että tältä äidiltä on lapsi kuollut.
Kaupan ompelija laittoi nuppineuloja lantiolta hieman väljän mekon liepeisiin. Sopersin jotakin hautajaisista ja äidistä ja lapsesta. Minkä ikäinen äitisi oli, hän kysyi. Sanoin, että minä olen se äiti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
myötätuntoisesti sinua ajatellen toivotan Voimia sinulle edelleen jokaiseen päivään!
tulin tervehtimään mutta en osaakaan sanoa mitään.
niinpä halaan pitkään ja lämpimästi.
yksi enkeleistäni tahtoo vielä tulla seuraksesi. en voi häntä kieltää...
Selviytyminen etenee juuri noin, tapahtuma, kohtaaminen, asia kerrallaan. Kohta hautajaisetkin ovat jo ohi ja alkaa kipeä toipuminen. Ei kai tuosta koskaan oikein toivu, mutta kipu helpottuu ajan myötä, vaikkei se aluksi siltä tunnukaan.
Lämmin halaus minultakin!
Tääältä etelästä lähetän sinulle energiaa...toivon että saat sen itsellesi jotta paremmin jaksaisit raskaan ajan.
Pilviharso, ystäväni... Olen aivan sanaton. Olet ollut päivittäin ajatuksissani ja olen niiden kautta yrittänyt lähettää sinulle voimia surusi keskelle. Olet kaikessa herkkyydessäsi täynnä suurta viisautta; se on kuultanut läpi kaikesta kirjoittamastasi. Sen vuoksi on vaikea lohduttaa millään, mitä et jo tietäisi. Toiseksi suuri suru on henkilökohtainen; sen syvyyttä on vaikea käsittää, niin suuri se on.
Itse ajattelen niin, että kaikki ne rakkaat, tärkeät ihmiset, jotka lähtevät ennen meitä, ovat valmiita sieluja. Uskon, että he ovat saavuttaneet sen sielunsa täyttymyksen ja opin, jota kohti meidän jokaisen matka tähtää. Rakkaus on katoamaton voima. Sen siteitä ei katkaise mikään. Se jää ympäröimään meitä kuin suojaava harso; lämmittäen ja pitäen meidät kiinni elämässä.
Lohduttavien sanojen löytäminen on usein vaikeaa. Sen vuoksi haluan sinun tietävän, että jos olisin lähempänä, olkapääni olisi sinun nojaamistasi varten vapaa.
(((((HALAUS)))))
nyt tulee joku sananenkin.
tässä kuunvaihteessa tuli isommanpuoleinen ikävä ja pitkä itku kun lasteni isin kuolemasta oli kulunut puoli vuotta. siitä saamallani voimalla halaan taas kerran sinua. ja annan saamastani sinun voimakseni.
herra kantaa lapsesi turvaan.
Bamiella, Liskonainen, Iinuska, Krisse ja Verna,
Lämmin kiitos tuestanne, enkeleistä, rukouksista - ja siitä että olette olemassa. Vaikken ole teitä koskaan tavannut, olette olkapäinä minulle.
Verna kirjoitti valmiista sieluista, johon oljenkorteen olen itsekin tarttunut. Että ajattelisi lapsensa kutoneen jo täydellisen mattonsa valmiiksi eikä niin, että hänet otettiin täältä kesken vain pois.
Lähetä kommentti