lauantai 11. huhtikuuta 2009

Edessä pitkä tie


Lapseni asunnon raivaus ja tyhjennys alkoi. Pelkäsin sitä etukäteen, mutta yhdessä olimme vahvempia. Oikeastaan meillä läheisillä oli hyvä yhdessä, nauroimme erilaisille "löydöille". Ja minulla oli tietenkin tunne, että Lapsi oli myös mukana.

Ennenkuin laitoin hänen takkinsa jätesäkkiin, nuuhkin sitä, sylitin sitä - ja itkin. Tunsin hänen ominaistuoksunsa viimeisen kerran. Sitä takkia ei ole tarkoitettu kierrätykseen.

Illalla ratkesin vasta yksin saunassa. Minulla on niiiiiiiiiiin ikävä, niin pohjattoman ikävä. Tie tuntuu pitkältä edessäni.

14 kommenttia:

Yvioon kirjoitti...

Olen kyllä lukenut, mutta en osaa vaan sanoa mitään. Mulla ei ole oikein sanoja.

Halaus ja voimia.

Anonyymi kirjoitti...

Enkelin siipien sipaisuja Sinulle!
Toivoo Liisa

miina kirjoitti...

Pilviharso, minäkin olen itkenyt täällä monta kertaa. Edellisen postauksen kappale on niin koskettava ja kaikki on koskettavaa. Minua koskettaa kauneus ja rakkaus, jolla asia käsittelet.

Sillä, että joutuu tekemään konkreettisia asioita, tyhjentämään asuntoa ja muita käytännön asioita, on oma merkityksensä. Se on osa "tietä" jolla kuljet. Rakkaus kestää ja uskon, että Lapsesi on ollut läsnä ja onnellinen kuullessaan naurusi. Jos häneltä voisit kysyä, mitä hän toivoo, mitä arvelet hänen vastaavan? (ei tarvitse vastata minulle)

voimia sinulle ja läheisillesi

liskonainen kirjoitti...

ihan vaan tulin halaamaan.
huomenna on pääsiäisaamu, rukoillaan yhdessä.

Saima kirjoitti...

Voimia, Pilviharso!!

P. ja S. kirjoitti...

Jos voisin, antaisin omat voimani sinulle tueksi tälle polullesi, mutta koska en voi sitä tehdä, lohduttaa minua ajatus siitä, että jokaisella meillä on varmasti ne voimat, joita polkumme vaatii, vaikka se välillä tuntuisikin siltä, että tämä on aivan liikaa, ettei tätä kykene kestämään. Varjelusta Sinulle ja läheisillesi!

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Jotain minäkin haluaisin sanoa mutta en osaa.....rauhaisaa !. pääsiäispäivää..

Lähteenmäki kirjoitti...

Enkeleitä kanssasi.

bamiella kirjoitti...

Voimia teilläsi! Osaisinpa lohduttaa surussasi . . .

Palaga kirjoitti...

Tämä päivä on jo yössä ja toivottavasti sinä jo rauhallisesti unessa! Toivon rakkauden ympäröivän sinua ja perhettäsi! Voimia joka askeleelle...

Verna kirjoitti...

Uskon, että sinun äidinsydämesi muistaa lapsesi tuoksun ikuisesti. Sinä kannat häntä sielussasi aina ja hän on aina osa sinua, läsnä ja lähelläsi. Uskon, että hän haluaisi sinun jatkavan elämääsi ja olevan onnellinen. Näin hänkin jatkaa ollen vapaa ja onnellinen siellä missä nyt on.

(((((HALAUS)))))

Pilviharso kirjoitti...

Yvioon,
Ei tarvitse sanoja. Hyvä, kun olet olemassa.

Liisa, kiitos! Yksi ystävä sanoi, että täällä on varmaan jo enkeliruuhkaa - toivottavasti on...

Miina,
Ei tarvitse vastata, mutta vastaan: Hän toivoo, että nauramme. Hän toivoo, että olemme onnellisia. Hän toivoo, etten itkisi niin paljon. Ainakin nämä toiveiden "tietäminen" auttaa siihen, etten muistele kaikkea kärsimäänsä pahaa, ainakaan kaiken aikaa.

Liskonainen,
Saa halata, halaan takas.

Saima,
Kiitos.

Pirtunen,
Ja kun omat voimat riitä, niitä saa sisältäpäin, Jumalalta, Valolta, Rakkaudelta.

Krise,kiitos.

Lähteemäki, kiitos.

Bamiella, kiitos.

Palaga, kiitos.

Verna,
juuri vapaus on varmaan se tärkeä sana tässäkin. Kukapa ei toivoisi rakkaalleen sitä. Vaikka ikävä onkin.

leenuliini kirjoitti...

Ikävän tunteelle ei varmasti ole mitään rajoja, kun joutuu omasta lapsestaan luopumaan. Haluan uskoa ja ajatella, että täältä lähteneet ovat vierellämme jollakin tapaa aina. Tunnen usein äidinäitini läheisyyden. kuten myös ex-anoppini. Paljon, paljon enkelihalauksia Sinulle ja valoa elämääsi. Pilkahduksia tulee joka päivä enemmän ja enemmän.

Pilviharso kirjoitti...

Leenuliini, kiitos kun pilkahdit täällä.