keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Kohtaamisia

Henkilö nro 1. Ei tiennyt lainkaan, kuinka suhtautua minuun. Vältteli katsekontaktia, pidätteli itkuaan, vaihtoi asentoa ylen aikaa. Yritin puhua rauhoittavasti, häntä kiihdyttämättä. Tapaamisemme jäi lyhyeksi, sillä "onneksi" hänelle tuli kiireinen työkutsu. Minulle jäi... spitaalinen olo.

Henkilö nro 2. Puhuimme ensin pintakamaa, saman jutun kuin yleensä olen tästä tapahtuneesta kertonut. Vetäisi täysyllärinä ajatuksensa jälleensyntymisestä ja sen logiikasta. Ylläri, koska olen tuntenut henkilön ihan koko ikäni enkä itse olisi millään rohjennut hänen kanssaan mennä niille vesille, minua lohduttaville tuonelan aatoksille.

Henkilö nro 3. Asiakaspalvelija. Tulee tiskin takaa kädet avoinna, ottaa syliin ja itkee kanssani.

Henkilö nro 4. Joko olet toipunut?

Henkilö nro 5 (ja moni muu). Hävinnyt. Kissa vei vai koirako söi?

7 kommenttia:

Mimosa kirjoitti...

Niin montaa kuin on ihmistä, on tapaa kohdata suru tai sureva. Mielenkiintoinen kohtaamislista. Mietin samalla, mikä numero itse olisin... En ehkä kuitenkaan numero 4.
Halausrutistus sinulle, ihana Pilviharso!

liskonainen kirjoitti...

ystäväni, kultaseni.
minäkin haluaisin ottaa sinut syliini ja itkeä kanssasi. puhdistavia, oikeita kyyneleitä joilla on maailman parantavin vaikutus.
välillä tuntuu että tässä hullussa kovassa maailmassa itkemme aivan liian niukasti.
olen vanhemmiten oppinut ymmärtämään karjalasten itkijänaisten korvaamattoman tärkeän tehtävän.

Krisse kirjoitti...

hyvää tulevaa viikonloppua ja rutistuksia Vaaralan emännältä!

karhurannanesa kirjoitti...

Henkilö nro 3. Asiakaspalvelija osoittaa todellista asiakaspalvelua.

Kyvyttömyys olla omissa vahvoissa tunteissa mukana, joita toisen [sinun] tilanne herättää ajaa Vitosia pois. Ykkönen on lähellesi eksynyt Vitonen.

Ihmiset eivät välttele niinkään sinua vaan niitä tunteita, jotka sinun tilanteesi heissä herättää. Näin ollen he välttelevät itseään vältellessään sinua.

Pilviharso kirjoitti...

Mimosa,
Kiitos rutistuksesta. En olisi uskonut nelosia olevan olemassakaan.

Liskonainen,
Kiitos yhteisestä itkusta. Itse en ole sitä aikuisena pelännyt, päinvastoin. Tuntuu, että tieni vapauteen on kulkenut puhdistavien itkuteiden kautta.

Krisse,
Kuin myös ja rutistan takaisin!

Olematon,
Ykkönen on lähelleni eksynyt vitonen - just niin! Itseään välttelevät he.

miina kirjoitti...

Nelonen, voi harmi. Ehkä vahingossa ja hädissään on päässyt ulos "väärä sana", vaikka muuta on tarkoittanut. Täytyy toivoa niin.

Halaus ja voimia teille kaikille.

Pilviharso kirjoitti...

Miina,
Myös sisarukset ja isä ovat kokeneet tämän Jokoolettoipunut-tyypin. Yleinen otus joka tapauksessa.