Bloggaaminen on jäänyt muiden asioiden vuoksi. Olenko kyllästynyt kommentoimaan elämääni täällä vai vain hyvällä tavalla kiireinen? Paljon olisi sanomista, mutta sanat vain ehtyvät.
Kesällä - jos Luoja suo - tapahtuu jotakin perkaamista. Tämä blogi saa luvan uudistua tai siirtyä pöytälaatikkoon. Aloitan tyhjältä pöydältä tai...
Mutta nyt vain elän, meen ja tuun. Huolet ovat olleet soman pieniä ja käytännön arkeen (tai juhlajärjestelyyn) liittyviä. En ole edes ehtinyt pohtia maailmanmenoa, enemmänkin olen yrittänyt olla pohtimatta. Joskus hyvä näin.
Lähipäivinä junamatkailen, automatkailen, tapaan ystäviä ja vieraampia. Toivottavasti valo kulkee kanssani, ainakin sen matkaani pyydän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Meejatuu. Olet hyvä ja ainutlaatuinen juuri sinuna tuollaisena. :)
Aurinkoa ja valoa tähän hetkeen toivotan minä!
Minäkin ajauduin pattitilanteeseen blogini kanssa, olin jo hilkulla lopettaa koko kirjoittamisen. Mutta sitten pienen tauon jälkeen kirjoittaminen taas maistui hyvältä.
Itse ajattelen niin, että kirjoittaminen on luovuutta ja silloin, kun luovuutta yrittää pakottaa, se pakenee meistä. Sanat eivät tule ja lopulta ajatuksenkin jo kadottaa. Luovuus tarvitsee vapautta ja pakonomainen kirjoittaminen jää usein hyvin elottomaksi. Ota hieman etäisyyttä ehkä ja saattaa olla, että pian jo huomaatkin kaipaavasi kirjoittamista. Näin minulle kävi :)
Siunausta sinulle Pilviharso ♥
Kulkee se...
Oman rytminsä löytäminen ja etenkin kuunteleminen on se juttu..
Silloin kun on se hetki siihen...
ei väliä milloin..
Kuten tiedätkin, minä ymmärrän...
Valoa sinne minne meet ja tuut!
Meen ja tuun, mitä muuta tarvitseekaan?
Piipahda missä mielit, pysähdy paikkaan jossa on hyvä olla.
Lämpimiä ajatuksia matkoillesi!
Hyvä kun olet hyvällä tavalla kiireinen, paljon keveyttä, iloa ja voimaa, tulemisiin ja menemisiin.
Olet ehkä jo palannutkin matkalta. Mene ja tule kaikesa rauhassa.
Onnea merkkipäiväsi johdosta! : )
(((((HALAUS)))))
Minäkin haluaisin lopettaa bloggaamisen kokonaan, mutta sitten taas en haluaisi poistaa kaikkia tekstejäni enkä toisaalta jättää niitä nettiin lojumaankaan. Ja kuitenkin välillä tekee mieli kirjoitella maailmalle jotain. Hankala dilemma.
Janne,
Kiitos toivotuksista, taitaapi kiirettä olla teidänkin päässä.
Johanna,
Puhut asiaa. Pakkoko tätä on tehdä tavan vuoksi, vaan nautiskellen...
Una,
Kulkee...
Hanne,
Niin, itseään kuunnellen.
Nana,
Kiitos!
Mk,
Niin, sitä elämää siis.
UUsi kone, sekoan tämän kanssa vielä. Jäi osa kommenteista väliin:
Valokki,
Keveyttä on ollut, kiitos toivotuksista!
Villiviini ja Verna,
Kiitos teillekin!
Helena,
Teema tuntuu kuuluvan bloggaajien vakiajatuksiin.
Lähetä kommentti