keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Valo lisääntyy taas

Onneksi taas jokin kulkee eteenpäin. Milloinkohan sitä oppii muistamaan aallonpohjalla velloessaan, että kyllä sieltä takaisin tullaan. Kummallista on se, että jos on viisi päivää vaikea hengittää, niin kuudentena nousee ylös uutena ihmisenä.

Työ auttaa joskus. On tultava pois oman itsen sumusta ja mentävä toisten luo. Tekemällä huomaa, että virtaa tulee jostakin. Vähän kuin pienenä sanoin, ettei ole nälkä. Isoäiti siihen, että siinä se nälkä tulee kun alkaa vaan syömään. Pitää paikkansa: nälkä kasvaa syödessä.

Rukous auttaa, suurempaan voimaan luottaminen, enkelit, valo. Minua ainakin ovat auttaneet.

Kevättalvella ja keväällä minua odottavat muutama synttärijuhla, koko päivän meditaatiokokoontuminen sekä ulkomaanmatka yhden rakkaan lapsen kanssa. Elämän juhlahetkiä, niitä toivon ja odotan!

6 kommenttia:

marjo kirjoitti...

... aurinkoa elämääsi -ja paljon niitä elämän juhlahetkiä!
p.s. minustakin on lohdullista ajatella, että kaikki ei ole minun varassa, on jotakin paljon Suurempaa

hanne kirjoitti...

Iso luottamus kaikkeen, pieneen ja isoon,,,ihmeellisyyksiä tapahtuu, kun on hereillä...uskon minä=)

Kati kirjoitti...

Hei, olit jossain vaiheessa ilmeisesti tulossa blogiani lukemaan, laitoin sen salasanan taakse, sillä suruni ja sanani olisivat tutuille liian kovaa luettavaa.. Jos haluat lukea niin laitahan viestiä himatuikku72@gmail.com

Pilviharso kirjoitti...

Marjo,
Aurinkoa onneksi on!

Hanne,
Nyt juuri olen hereillä!

Kati,
Kiitos, tulen...

marjaisa kirjoitti...

Juhlaa saa juhlimistunnelmassa. Juhlan keskellä ei muuten ole oikeaa fiilistä . Juhlikaamme vaikkapa kohta kevään alkamista tavalla tai toisella, luonnon heräämistä ja ehkäpä myös luonnonhenkien :)

Pilviharso kirjoitti...

Marjaisa,
Olen todellakin juhlien ystävä. Ja eikö olekin niin, että sitä tarvitaan nimenomaan arjen vastapainoksi, surunkin?