perjantai 12. maaliskuuta 2010

...live forever

Olin (hyvällä tavalla) väsynyt kun kohtasin kaksi Lapseni ystävää. Meillä oli aikamoinen keskustelu. Nuoret aikuiset seisoivat siinä ja kuuntelivat minua vakavina, kun puhuin heille (siis puhuin itselleni). Kerroin sitä, mitä olen täälläkin kertonut: surusta, ilon pisaroista, eteenpäin menosta, unista, hyvistä muistoista ja siitä, miten tärkeää minulle on se henkilökohtainen tieto, että Lapseni henki elää ja että rakkaus ei koskaan kuole. Myös ystävillä oli omat kokemuksensa ja aikomuksensa nyt vuosipäiväänkin.

Kävelin autolle ja radiosta alkoi soimaan jotakin, joka toi elävästi mieleen muistotilaisuuden musiikin. Romahdus, purkaus, täystulva. Itkin niinkuin en kuukausiin. Itkin, vaikka katseet kääntyivät parkkipaikalla ja liikennevaloissa. Suuri Ikävä ja Suuri Lohtu yhtä aikaa. Elämää suurempaa, sillä kuolemaa ei ole, EI OLE!

Siis: Queen "Who wants to live forever"

10 kommenttia:

illusiah kirjoitti...

Kirjoituksesi on niin tosi. Voimia sinulle.

Nuorallatanssija kirjoitti...

Ei olekaan.

Verna kirjoitti...

Kuolemaa ei ole, olet siinä oikeassa. On vain nostavaa, kantavaa ja valaisevaa rakkautta.

(((Halaus)))

Leila Anipuro kirjoitti...

Itku...voi miten se vapauttaa, ja puhdistaa, ja lohduttaa purkautuessaan. Jotakin valtoimenaan purkautuvaa itkua minäkin päästelin ilmoille viime perjantaina, toki ihan ihan eri syystä kuin sinä, enkä voi sitä sinun kokemaasi verrata. Tunsin vaan jonkun lukon vapautuvan samalla. Samalla tunsin, että olen turvassa ja minulle annetaan voimia. Ja minusta tuntui, että myötätunnon kokeminen laukaisi minussa ne padot. Se, että joku kohtasi tunteeni, ja oli myötätuntoinen minua kohtaan. Ihan kuin olisin sallinut sen ensimmäistä kertaa, vastaanottaa sitä tunnetta.
Aitoa myötätuntoa. Ei sääliä tai sellaista asennetta, joka yrittää tyrkyttää minulle ajtusta, että olen uhri.
Myötätunto on kuin kunnioitusta: Minä näen sinut ja kuulen sinut.
Minä hyväksyn sinut.

Kaikkea voi löytää itkun kautta, yhteyden ikuiseen olemassaoloon.

Halauksin, L
ps. kyllä täällä näköjään piuhat aika hyvin on suuntautuneet tuonne yläkertaan, kun näin vain otsikon blogistasi, ja tuo biisi alkoi soida mielessäni...

Mk kirjoitti...

Lämmin halaus.
Ajatuksin kanssasi.

Pilviharso kirjoitti...

Illusiah,
Kiitos. Totta.

Nuorallatanssija,
Totta.

Verna,
((Totta.))

Leila,
Ihanaa, että olet kokenut aitoa myötätuntoa, saanut olla sitä mitä olet, täysin oma itsesi. Itku taitaa todella olla linkki... Ja mitähän tuttuja me ollaankaan, kun piuhat näin toimii...

Mk,
Halaus ymmärtäjälle!

Valokin värsyjä kirjoitti...

Kokemaasi menetykseen on vaikea löytää sanoja, mutta kirjoitan jotain.

Enkelin siivin,
luoksesi hiivin,
varoen kosken,
ihoa posken.

Haluan lähettää voimia sinulle.

Pilviharso kirjoitti...

Valokin värsyjä,
Kiitos kun kävit, kauniisti sen sanoit...

Hymytyttö kirjoitti...

Voi sinua...aina on paikka itkulle, vaikka sitten liikennevaloissa. Halaus!

Pilviharso kirjoitti...

Hymytyttö,
halaan takaisin!