keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Kirkas taivas

Kävelin siskon kanssa tänään hautausmaalla, tervehdyskäynnillä. Hänen rakkaansa luona, minun rakkaani luona. Maailma on nyt niin kaunis, epätodellinen, unta.

Blogini uusi kuva on otettu sieltä, pelipaikalta, Lapseni haudalta. Tämänkin surun takana on kirkas taivas...

7 kommenttia:

Janne kirjoitti...

Tervehdyskäynti mukavassa talvisäässä kuulostaa hyvältä.

Kuva on kiva. Toisaalta yksikään kuva ei tee oikeutta vallitsevalle maisemalle juuri nyt.

Lämmintä keskiviikkoa sinulle.

hanne kirjoitti...

Mielettömän ihana , voimakas kuva..
Ihan kun puut oisivat kääntyneet kurkkaamaan alspäin ihmisiä..

Mk kirjoitti...

Tuon kuvan kautta blogisi nimi avautuu vieläkin enemmän.
Taivas ja kirkas on siellä jossain, edessä suuret varjot.
Joskus ylipääsemättömän oloiset, joskus vain häivähdyksen omaiset.

Pilviharso kirjoitti...

Janne,
Tämä luonto nyt on sellainen, että kuvia tulee varmasti ihailtua vuosien päästä.

Hanne,
Noin kun satuit sanomaan... Oikeastaan hautausmaalla on todella kaunista.

Mk,
Niin, jotenkin se ajatus on ollut näin, että kaiken epäselvänkin takana on kirkas taivas. Onhan se nähty lentokoneessakin.

Titti kirjoitti...

Lähettelen sinulle näin aamusta alkaen lämpimiä ajatuksia...

miina kirjoitti...

Suomalaisen luonnon monet kasvot. Joskus on valkoista puuteria, joskus vesipisaroita pesun jäljiltä. Niin myös elämässä, sama puu, eri "vuodenaika".

Pilviharso kirjoitti...

Titti, kiva kun kävit, oikein kuvan kanssa!

Miina,
Aivan, luontokappaleita ollaan jokaikinen.