torstai 13. elokuuta 2009

Tyhjää täynnä

Minulla ei ole sanoja, ei mielipiteitä. Olen ihan tyhjä. Tai sitten täydellisen täysi. Hämmentää... tai oikeastaan ei tunnu miltään.

Olen lukenut kyllä toisten blogeja enkä lakkaa hämmästelemättä ihmisten mielipiteiden määrää. Minulla ei tunnu enää olevan edes kommentointikykyä, pieniäkään tavuja, sanoista tai lauseista puhumattakaan. Oooommm... - jotakin on.

En ole masentunut. En ole iloinen. Vain olen.

Jos jollakulla on mielipide, mikä tauti tämä on, niin kommentoikaa ihmeessä, osaatte kyllä.

***

Kyllä täällä kuitenkin asioita tapahtuu, perukirjoitusta ja muuta äksöniä. Voimikseni luen SatuSannan suosittelemaa kirjaa Enkeleitä hiuksissani. Se imee mukaansa, itkettää ilosta ja surusta, antaa toivoa, muistuttaa ja varmistaa. Ihan minun juttuni, kiitos SatuSanna - missä lienetkin!

8 kommenttia:

olematon kirjoitti...

Jos ET ole masentunut tai totaalisessa emotionaalisessa lukossa yms muita vastaavuuksia voi olla, että olet saanut etäisyyttä mieleesi.

Sinä vain olet ja ilman tuota sanaa vain. Sinä olet ilman jatkuvaa tulkinnallista höpinää jota mielipiteiksi ja mielen lörpöttelyksi kutsutaan. Olet kenties alkanut hiljentymään hyvin syvällisellä tasolla.

Ymmärtänet, että sanani nousevat lyhyestä kuvauksesta, joten saatan mennä rytinällä metsään :) Kerro lisää tahi heitä suoraan s-postilla.

bamiella kirjoitti...

Oireesi ovat tuttuja minulle. Tyhjää täynnä, ei kommentointikykyä, mielipiteet vähissä. Ei kuitenkaan masentunut, mutta ei iloinenkaan. Tämä surijan kaapu painaa ihmisen pieneksi.

Mimosa kirjoitti...

Mikä ei ole oleellista, jää. Niin on hyvä.

Ofelia kirjoitti...

No, nyt siinä oli jo kolme kattavaa kommenttia. En keksi lisättävää... =) Mutta jos ei ole erityisen pahakaan olla niin sehän on sitten hyvä! Ja hyvä että jollakulla on pää tyhjä kun minulla on koko kuluneesta viikosta ihan sekaisin ja täynnä!! =D Ryhdyn tyhjennysprosessiin...

miina kirjoitti...

Samoin ajattelen kuin toiset.

Olet "tynnyrimatkalla"....

Mulla on ollut sama vaihe jossain vaiheessa elämää. Se oli hyvä, että oli.

Minä näen olotilasi positiivisena. Pudotat turhan pois ja mikä on oleellista, sitä alat kaivata tai tehdä.

Pilviharso kirjoitti...

Olematon,
Olin varmaan jossakin tuollaisessa tilassa, joskus olen. Mutta ryminällä tulee taas tuntee - onneksi, ilmeisesti...

Höpinöihin - etenkin omiini - olen toisinaan lopen kyllästynyt, kyllä.

Bamiella,
Suru minutkin on tähän kuljettanut, eka kerran näin.

Mimosa,
Vain oleellinen on tärkeää.

Ofelia,
Yleensä minäkin kohisen kaikkea, tämä on ollut todella poikkeavaa.

Miina,
... alat sitä kaivata tai tehdä...

Mk kirjoitti...

Ehkä olet kiertänyt tunteiden vuoristorataa ja onnistunut hetkeksi hyppäämään pois.
Olet katsellut korkealta ja kauempaa, ihmetellyt elämää ja sitä että kaikesta huolimatta se vain jatkaa kulkuaan.
Syöksynyt välillä maata kohti niin että sydänalaa vihloo, ja etsinyt taas voimia nousta uudeleen.
Ehkä nyt on vaihe jolloin sydän hakee oikeaa rytmiään ja mieli paluuta takaisin tasaiseen uomaansa.

Suru kulkee ihan omia polkujaan, niinkuin meistä jokainen muutenkin.
Joskus on hyvä vain antaa kaiken olla.
Ajatuksilla on kyllä omat aikansa.

Itse kutsun tuota, niin tuttua, vaihetta, akkujen lataamiseksi.

Pilviharso kirjoitti...

Mk,
Kylläpä kirjoitit kauniisti ja osuit samalla naulan kantaan! Sydän hakee omaa rytmiään, kaipuu siihen tasaiseen, kun aika kulkeekin eteenpäin. Joskus on hyvä vain antaa kaiken olla.

Kiitos näistä!