perjantai 14. elokuuta 2009

Rääpäle

En ilmeisesti ollut ihan tyhjä, sillä aloitin itkun autossa, jatkan täällä kotona. Ikävöin Lastani, äidin sydän on vereslihalla. Enkä tiedä, mitä lopulta itken: kuolemaa vai elämää vai tätä kaikkea vaan, koko pakettia, jota en vain osaa.

Tyhjyyden tunne tulee myös siitä, ettei minulla ole aloitekykyä, ideoita, intoa. Tämä on vähän huono lähtötilanne freelancerille. Jos minulla olisi "suojatyöpaikka", siellä voisi käydä vähän harjoittelemassa työelämää. Toisaalta: pakko on paras kannuste...

Välillä tuntuu, että jokin ihan uusi ovi, oivallus, ymmärrys, tekeminen on edessä. Näköni ei vain kanna montaa tuntia eteenpäin, ainkaan kyynelsumusilmin.

Että älkää ainakaan kuvitelko, että olen jotenkin erinomainen ja vahva. Rääpäle täällä on.

Olavi Uusivirta: Hautalaulu

8 kommenttia:

Mimosa kirjoitti...

Erinomainen Rääpäle <3

Anonyymi kirjoitti...

Iso halaus

-pisama-

miina kirjoitti...

Rääpäleet on ihania! Niitä on ihana rutistella. Ne on sitäpaitsi lämpöisiä.

olematon kirjoitti...

Mulle on käyny silleen et on tyhjä, mut sit tulee itku. Olen nimennyt tämän tyhjyyden "huonoksi tyhjyydeksi". Ei tunnu mikään missään ja siteen tunteet aukeavat itkulla.

"Hyvä Tyhjyys" on olemisen tyhjyyttä. Keinuin äsken pihakeinussa lasten leikkiessä, eikä ollut mitään tarvetta/ halua mihinkään. Olin tyhjänä.

Leen@ kirjoitti...

Itkut on vain itkettävä. Se on tehtäväsi nyt. Minä itken kun ajattelen pientä poikaa, joka jäi isättömäksi tänä kesänä. Miten lapsi suree? Tämä poika kysyy yhden tärkeä kysymyksen päivässä kesken puuhiensa. Mikä on sinun kysymyksesi tänään?

Lämmin voimahalaus!

hanne kirjoitti...

Jotenkin ymmärrän sinua niin hyvin!!!Vaikka en ole menettänyt lastani kuolemalle..Jos olisin, minäkin itkisin ja itkisin...

halaus sinulle!!

alina kirjoitti...

Ei tarvitse osata. Ei tarvitse olla vahva. Riittää kun vain on.

Rääpäleet kuuluvat keijukaisten lahkoon tilapäisten rämpijöiden heimossa. Viihtyvät pilven harsoissa ja sukeltavat surussa.

Pilviharso kirjoitti...

Mimosa,
No, hyvä, jos voi olla erinomainen rääpäle.

Pisama,
Kiitos halauksesta!

Miina,
Että rääpäleistä oikein tykätään ja niitä rutistellaan!

Olematon,
Hmmmm... Tätä hyvää ja huonoa tyhjyyttä pitää ihan miettiä. Voi olla, että KAIKKI, mitä minussa nyt on erilaista kuin ennen, johtuu tästä surupaketista, mutta hyvä tyhjyys ja läsnäolo olisi mukava pitää matkassa jatkossakin.

Leen@,
Kiitos halauksesta ja muistutuksesta, mikä on tehtäväni nyt, tätä suremista ei voi kiirehtiä (vaikka enimmäkseen tekisi mieli kelata pari vuosikymmentä eteenpäin).

Kysymykseni on ollut joka päivä sama: "Oliko pakko kuolla?"

Hanne,
Kiitos myös sanoistasi, tuestasi! Itken - siis olen.

Alina,
sinä sanojen leikittelyn mestari! Kiitos, kiitos, kiitos! t. rääpäle nyt ihan mielellään