tiistai 17. helmikuuta 2009

Herkkä tasapaino


Olen saanut vaihtoehtoiselta luottohoitajaltani taas viisaita neuvoja: Tasapainoa. Omien tuntemusten kuuntelemista. Jokaikisessä asiassa. Kaikissa valinnoissa.

Ehdin jo pari päivää kiukutella juttuja, joiden viesti on "olet sitä, mitä syöt". Sillä logiikalla ei minun suinkaan olisi pitänyt saada kohonnutta kolesterolia, nivelkipuja, bursiitteja ym. Ei ainakaan nyt, kun työelämäkin on työtä, josta pidän.

Luottoihmisen mukaan elimistöni on kuin sodan jälkeen. Nyt katsotaan, missä ovat vauriot, miten kävi. Viime vuoden jatkuva stressi lyö nyt päälle. Kun on tyhjää tilaa itselleen, on samalla ikäänkuin tyhjää tilaa sairastua.

Oh, sain niin paljon mietittävää omassa keskuksessa pysymisestä, itsen uudelleen etsimisestä! Mutta taas kuva puhuu parempaa kieltä: katsokaa höyhenenkevyttä tasapainoa. Rakastan elämää!

Kuva: www.pixdaus.com

10 kommenttia:

Nana kirjoitti...

Tasapainoinen oli tämä kirjoituskin. Uskon, että näin juuri on. Kuva on kaunis. Ja herkkä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuva on todella kaunis ja herkkä. Olemme kuin höyheniä, niin herkkä on sielumme maasto kaikessa lujuudessaan. Kyynelpisaran alle ei tarvitse hukkua. Sen voi asettaa muistoksi siitä, mikä on saanut meidät herkistymään kyyneliin; oli se sitten iloa tai surua. Ja näistä pisaroista rakentuu kaunis kehys sielumme maisemaan.

Seesteisyys ja rauha on aistittavissa tekstistäsi. Herkkä lujuus kantaa sinua eteenpäin. Olet vahva kaikessa herkkyydessäsi, sillä sinulla on ymmärrys hakea vastauksia itsestäsi. Upeaa.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihastuttava kuva! Tuollaista tasapainoa kohti olisi mentävä, kevyttä ja silti kestävää.

Anonyymi kirjoitti...

Kuvassa näen kirkkauden pienen helmen sisällä.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis ja maaginen sivupohja! Minä tulin toistaiseksi ulos kopistani ja uudella nimellä, ettei yksi ihminen löydä ja tunnista.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Kun rakastat elämää, rakastat itseäsi. Kaikki muu kulkee mukanasi vaihtelevalla menestyksellä.

Tasapaino kuulostaa painavalta. Höyhenen keveys on kadehdittavaa.

Pilviharso kirjoitti...

Nana,
Jotenkin sain ilmeisesti kuvattua tunnetilaani tismalleen...Kuva on hengästyttävän kaunis. Arvostan ja ihailen valokuvia, mutta kameran kanssa näpertely ei ole minun juttuni - ainakaan vielä.

Verna,
Sanoin sinua Verna-filosofiksi, mutta eilen lenkillä tuli mieleen, että lempinimesi voisi olla Verna-Vilosohvi tai VilosohviVerna.

Tuo seesteisyys on joskus todella kirkasta, syvää (korkeaa), mutta ah niin häilyvää. Kuten pisaran ja höyhenen liitto kuvassa.

Iinuska,
Kevyt ja kestävä - hmmm... Aivan. Ei kestävän tarvitse aina ollakaan jämerä, vanttera.

Miina,
Kirkkaus pienen helmen sisällä on varmaan se h-hetki. Lyhytkestoinen, mutta selkeä.

Marina-Ofelia,
Haa! Kaapista ulos vaan välillä! Tulen toki kylään.

Pilviharso kirjoitti...

Katja,

TasaPAINO. Niin, siitähän tulee painon tunne...

Itsensä rakastaminen on kova juttu. Olen harjoitellut sitä kovasti ja jotakin oppinutkin. Mutta ehdottomasti se on ainoa tie aitoon rakkauteen.

Sirpa Olonilosta kirjoitti...

Hei Pilviharso, tarvitsetko vielä tuolia :-)? Kävin kuin kävinkin Ikeassa ja koska oma varteni on vain satakuuskyt ja risat, otin mukaani myös melkein sataysikyt pitkän "mittatikun". Pätkälle Stockholmin selkänoja oli ihanteellinen, kun taas istuinosa hieman korkealla läppärityöskentelyyn. Pitkälle taas selkänoja loppui aavistuksen lyhyeen, vaikka oli mukavassa asennossa jne. Pitkän jalat taas olivat liian pitkät tuoliin, jäivän takareiden alta ilman tukea, jos läppäri olisi sylissä. Jos olet jotain tältä väliltä, jakkara voisi sopiakin :-).

Pilviharso kirjoitti...

Sirpa,
Kiitos tuolin teknisistä ja kokemuksellisista tiedoista!

Tosiaan, ei minulla ole vielä sitä oikeaa istuinta. Yritin tuosta mittatikustasi päätellä... Olen ehkä sinun mittaisesi, mutta pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen. Nouseekohan läppäri ja jalat liian korkealle... Pakko se olisi sovittaa. Kuulostelen, kuuntelen, jospa Se Tuoli tulee vastaan jotenkin.