lauantai 3. tammikuuta 2009

Karsinnat menossa

Aloitan tätä vuotta näköjään karsimalla. Nyt oli vuorossa blogissani oleva "Näitä seuraan" -lista. En jaksa päivittää sitä yhtä aikaa blogilista.fi:n kanssa. Yksi homma vähemmän. Itse asiassa blogilistan listaa pienensin myös. Toinen homma vähemmän. Etenkin väsyin seuraamaan heitä, joita yksipuolisesti huomasin kommentoivani. Antaa olla.

"Melkein lopetin" yhden tanssiharrastukseni. En enää käy säännöllisesti tunneilla, vaan silloin kun hyvä kurssi tulee. Muu tanssiliikunta, kuntoilu ja jumpat jäävät. Kaikkea ei ehdi. Eikä vanhat nivelet kestä.

Koko ajan vaanin tekemisiäni sillä silmällä, että tointaako, tarviiko, onko järkeä... Kyylään siis ihan itse itseäni. Mittaroin joka hommaa, että miltä tuntuu ja mikä on minulle ja muille hyväksi ylipäätään.

En tiedä, mistä tämä sai alkunsa, mutta prosessi vain jatkuu. Ehkä keski-ikäkin vaikuttaa siihen, että kaikkea ei jaksa enää kannatella käsissään ja hartioillaan. Tai sitten tämä on näitä viime vuoden opetuksia käytännössä, omasta jaksamisesta huolen pitämistä. Sillä pienistä puroista jne...

Unimaailmakin reagoi voimakkaasti: Viime yönä edesmennyt sukulaiseni tuli sanomaan, että hän menee siivoamaan talostamme (joka oli unessa yhteinen) jotakin huonetta, kun siellä on KÄÄRMEIDEN PESÄ. Pieniä käärmeitä kuhisi ja olin kauhuissaan, jos sellainen tulee päälleni vaikka nukkuessa. Yksi pieni käärme puri sukulaistani sormesta. Kysyin, että onko se myrkyllinen ja koskeeko. Sen verran kuulemma kuin kolmannen asteen palovamma, sanoi tämä henkilö ja meni vessaan vammaansa hoitelemaan... Itse en nyt osannut tätä tulkita, sillä käärmeunia en muista koskaan nähneeni. Mutta tunnelma oli: yäk.

Tänään olen käynyt viehättävän tytöntyllerön kaksivuotissynttäreillä, palkinnut erään opettajani runolahjoilla ja tehnyt perheelle maukasta lasasta (lasagnea siis).

Ihan hyvää kuuluu.

10 kommenttia:

Mimosa kirjoitti...

Hyvä, hyvä. Karsinta on kai sitä elämän inventaariota. Itse teen sitä nyt ihmisten kanssa. Huh. Ei ole helppoa, mutta välttämätöntä kylläkin.

Makoisa ja jännittävä unielämäsi jatkukoon :o)

Yvioon kirjoitti...

Onhan se hyvä välillä karsia joitakin asioita. Sitten voi taas ottaaa jotakin uutta. Kaikkea kun ei mahdu elämään ja kaikkea ei jaksa tehdä.

Ja voi sitten vaihdella, ainakin tekemisten suhteen.

Niin nämä blogit elävät. Välillä seuraa joitakin koko ajan ja sitten taas jonkun blogin unohtaa. Vuorovaikutus pitää kyllä mielenkiintoa yllä.

Leena kirjoitti...

Moi, en muista olenko kommentoinut mutta vasta vähän aikaa löysin sinut! Olen tilannut sinut blogilistalta jota on helpompi pitää. ;)

Nerikah kirjoitti...

Huomenta Pilviharso!

Mikäs sen oivallisempi ajankohta karsintojen suorittamiselle kuin vuoden vaihde?! Joskushan se on päästettävä irti ylimääräisestä painolastista, ei kaikkea tarvitse raahata mukanaan... Vähän samaa suunnittelin itsekin, lähinnä konkreettiseen materiaan, mutta myös asioihin, jotka ehkä turhaan nielevät aikaani tms.

Pilviharso kirjoitti...

Mimosa, jotta samoissa siivoushommissa ollaan.

Yvioon, tuosta blogien vuorovaikutuksesta olen samaa mieltä. Lukulistani oli liian pitkä omaan aikaani nähden. Siitä tämä lähti.

Leena, olet toki kommentoinut, samoin blogilistallali olet.

Pilviharso kirjoitti...

Nerikah, Huomenta täältäkin, ollaan samaan aikaan liikenteessä. Kaapit pursuavat siihen malliin, jotta karsintaa on tulossa. Samoin se pakastin tänään.

olematon kirjoitti...

Väistämättä aina joutuu karsimaan omia listoja, kun ne tuppaavat paisumaan ja seuraamiseen käytetty aika taas ei. Nyt lomalla on ehtinyt hyvin seuraamaan, mutta annas kun arki alkaa niin taitaa raivaussaksilla olla töitä :)

Karsimisessa on kuitenkin kyse paljolti siitä, että mihin laittaa energiaa ja välillä on vain tukittava niitä energiavajetta aiheuttavia virtoja.

Pilviharso kirjoitti...

Olematon, Totta, kaikkeen ei vain aika riitä, vaikka mielenkiitoista luettavaa olisikin.

miina kirjoitti...

Metsureita ollaan. Paljon olisi kivaa luettavaa, mutta aika ei riitä. Olen harkinnut samaa, poistan lukulistan ja käännyn enemmän blogilistan puoleen. Joku blogi tai bloggaaja muodostuu läheisemmäksi syystä tai toisesta ja itse olen harkinnut keskittyväni enemmän heihin.

Karsinta vapauttaa. Pienistä puroista se kasvaa... Onnea soliseville puroillesi.

Pilviharso kirjoitti...

Miina,
Karsinta vapauttaa - vapaus on minulle erityisen oleellinen sana elämässäni, ollut aina.