tiistai 6. tammikuuta 2009

Itse tehtyjä karjalanpiirakoita

Tänään oli karjalanpiirankanleivontatalkoot (onpa pitkä sana!). Yksi ystäväni täyttää 50 v ja hän kutsui näihin perinnetalkoisiin meitä kavereita. Olikin mieluisa homma! Viimeeksi olin tehnyt karjalanpiirakoita vajaat 30 vuotta sitten äidin kanssa. Jotenkin kädet vain alkoivat toimimaan omalla rytmillään, pulikka pyöräytti pohjataikinaa, sormet löysivät vähitellen oman rypytystekniikkansa. Päätettiin tehdä tästä uusperinne ja kiertää toisillamme aina pyöreiden juhlien edellä näitä leipomassa (ko. pippaloita nimittäin on tulossa aikamoinen pötkö!). Mukavaa yhdessäoloa ja maukas lopputulos. Samalla perinne todellakin jatkuu, nytkin oli sankarin tytär mukana hommassa.

Minulle, ikuiselle ajattelijalle ja pohtijatyöläiselle oli nautinto antaa mennä, tehdä käsillä.

7 kommenttia:

Yvioon kirjoitti...

Onpa kiva perinne ja varmaan mukavaa puuhaa. Itse olen tehnyt karjalanpiirakoita aina silloin tällöin. Tuo rypytys on kivaa ja kyllä sen taitaa, kun on sen kerran oppinut.

Pitääpä tässä joku päivä taas kokeilla. Leipominen on nimittäin kivaa.

Nan kirjoitti...

Tuohan on tosi hauska perinne! Hyvä idea :) Varmasti mukavaa, että tuollaisia tilaisuuksia on tulossa lisää.

Minä en ole koskaan kokeillut tehdä karjalanpiirakoita (olen pelännyt niiden työläyttä - suotta, luulisin), mutta aion joskus kokeilla!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Kuulostipa kivalta puuhalta, tuli oikein hyvä mieli!

Itsekin olen huomannut, että jokin konkreettinen tekeminen on hyväksi, varsinkin silloin, kun pohdiskelee liikaa syntyjä syviä.

Villiina kirjoitti...

Se on mukavaa puuhaa ja puuhailusta ylipäätään tule hyvä mieli :-)

Pilviharso kirjoitti...

Yvioon, Kyllä - leipominen on kivaa!

Nan,
Jollakin tapaa piirakoiden teko on työlästäkin (ehkä yksintekemisen kynnys olisi ollut itselläni myös), mutta porukalla se sujui lopulta kuin tanssi. Kaikista on kuitenkin olemassa ohjeet.

Katja, minun on ollut vaikea löytää sitä konkreettista tekemistä, joka olisi mieluista. En ole siivousfriikki, en askartelija, mutta tämä nappasi.

Villiini, niin kyllä tapahtuma oli päivän kohokohta.

Mimosa kirjoitti...

Mahtava taito! Jännästi se keho muistaa vuosikymmentenkin takaisen taidon :o)

Hieno uusperinne. Nam!

Pilviharso kirjoitti...

Mimosa, Kun omat sisarukset alkavat olla suvun vanhimpia, niin korkea aika vaalia perinteitä. Mitähän niitä muita olisi...??