Pitkä nokipoika vaan

Meillä kävin eilen nuohooja. Hämmästyin, kun en muistanut, että he todellakin näyttävät nuohoojilta. Naama ja kädet mustina, oikein innokkaana tuli tämä pitkä nokipoika töihin. Olohuoneen takan putsasi, mutta takkahuoneen takkaa on niin vähän käytetty, ettei sitä tarvinnut nuohota lainkaan.

Olin juuri keittänyt itselleni kahvia ja pyysin hänet juomaan kupillisen. Tuli ja laittoi sanomalehden tuolin päälle, jottei sotannut istuinta.

Jotenkin tuli lapsuus mieleen. Yhtäkkiä saattoi tulla nuohooja, kalakauppias tai mustalaiset pitsikaupalle ja vähän kerjuulle. Maalla sattuu ja tapahtuu. Joskus.

Kuva: www.flickr.com, Chimney Sweeper, Rarorix

Väärinymmärrettynä

Pikku Prinssissäkö sen oli näin, että väärinkäsitykset johtuvat sanoista. Sitä on tässä eletty todeksi jonkin aikaa, kun eräässä yhteisössä kuohuu ja kohisee. Edesmennyt isoäitini sanoisi, että viisas on jo hiljaa - tosin hän itse ei varsin ollut hiljaa, mutta ehkä sanomalla sen ääneen todella yritti. Sitä samaa painin nyt itseni kanssa, kun tekee mieli kommentoida kommentoimasta päästyään. Tunnen itseni täydellisen väärinymmärretyksi eikä mitkään lisäselvittelyt käännä vastapuolen päätä. Sielläkin koetaan väärinymmärrystä, otaksun.

Tiedän, että parasta on, kun tapaamme ja puhumme asian halki ja teemme jonkinlaisen sovinnon. Mutta siihen asti pitää kärvistellä omissa mehuissaan.

Miksi tällaisesta tilanteesta ylipäätään itsensä löytää? Silloin kun on suuret huolet, nämä tuntuvat maailman turhimmilta mietteiltä. Ilmeisesti on tilaa olemassa, jos näitä edes pohdin.

Oikeesti ei ole mikään hätä. Mietin vain, miten tähän ylipäätään jouduin. Ehkä siksi, että ryntään aina heikompien puolelle ja innokkaana yritän kehittää asioita. Siitä ei pidetä.

Mutta peiliin on katsottava muutenkin, mitä sieltä löytyy...

Lämpimät Onnittelut

Tänään on käyty kahdellakin syntymäpäivätervehdyksellä. Toinen henkilö täytti pyöreät 50 ja toinen 87. Molemmat sankarit voivat kohtuullisen hyvin. Molemmille laulettiin, molempia halattiin ja molemmille juteltiin mukavia. Molemmat kuuntelivat puheitamme silmiä riputellen. Kyynelsilmin myös heille puhuimme.

Kotimatkalla mietinkin, että miksi niin usein kauniit puheet pidetään vasta hautajaisissa. Puhujallekin jää erityisen hyvä mieli, kun sanoittaa kauniit ajatuksensa ja tunteensa elävälle ihmiselle. Arjessa emme muista ilmoittaa rakkauttamme, mutta kyllä se viimeistään juhlapäivinä kannattaa tehdä.

Olen ehdottomasti juhlien ja puheiden kannattaja! Täydellä sydämellä.

Kuva: www.flicr.com, Happy Birthday, Ajris

Kiitollisuuden ja nöyryydensekaisin tuntein

Jos olenkin vuoden sisällä tehnyt omia tuskan ennätyksiä toinen toisensa perään, niin nyt haluan jakaa kiitollisuuteni elämää kohtaan tämän kuvan kera. Tältä tuntuu juuri nyt, kun ilon kyyneleet kimmeltevät silmissäni, kun tunnen suurinta mahdollista kiitollisuutta, mihin olen koskaan ennen yltänyt. Rukouksia on kuultu, rakkaus on antanut voimaa, meitä on kannateltu enemmän kuin olemme osanneet haaveillakaan.

Jotakin näkyvää on siis tapahtunut pitkässä prosessissa, jolle ei ole loppua meinannut häämöttää. Hennosti ja herkästi uutta on versomassa.

Minun sydämeni laulaa riemulaulua tällä hetkellä ja uskallan iloita siitä nyt.

Iloisaa ja valoisaa perjantai-iltaa teille kaikille!

Kuva: It only takes a minute/www.flickr.com

Viisauden filosofian alkeita

VIISAUS (Reikisivujen enkelin viesti päivälleni): "Tieto on opittua, mutta viisaus on taivaallinen kuiskaus sisälläsi. Enkeliohjaus on hiljentyä kuuntelemaan sielusi viisautta. Kävele elämäsi tie yhtenä viisaista, ja kaikki kunnioittavat ja arvostavat sinua. Kuuntele omaa viisauttasi."

Tarvitsin tämän viestin lähtiessäni keikalle, tuntiessani pienuutta. Viisas viesti rauhoitti minut matkaan ja jälleen kerran huomasin, että sydämellään todella kohtaa ihmisen...

Jäin miettimäänkin sitä opintojen määrää, jota olen hamunnut ja saanut itselleni. Oppimista on toki paljon, mutta parhain oppi tulee elämältä itseltään. Vasta kunnolla ojanpohjia rypeneenä tietää, miltä elämä joskus maistuu: mudalta ja kuravelliltä, kovilta kivenmurikoilta ja kitkeriltä rikkaruohoilta.

Kasvaako viisaus siis ojanpohjissa? ... Joo ja... ei kuulkaas... nyt on paras jättää tämä filosofointi toiseen päivään tai väsyneenä päädyn ihan umpikujaan!

Kuva: A Spark of Wisdom, www.flickr.com

Jutun juurta kaivamassa

L´art pour l´art

Taulun tein,vaatteet möin.

Aihe, aihe!

Vain ne kurkki.

Mikä aihe

hämmästyin?

Suti on ja purkki.

- Lauri Viita-

Luomisen tuskaa, aihe puuttuu. On kirjoitettava artikkeli. Suositellaan omakohtaista, ammatillista, jotakin mistä tiedän. Mistä minä muka jotakin Tiedän???!!

Toinenkin työ odottaa tarttujaansa, mutta sen otan nenäni eteen huomisaamuna. Siinä tarvitsen myös aimo annoksen luovuutta, mutta toisaalta siihen saan ryhtiä tosiasioista, entisistä muistiinpanoistani, viisaiden ihmisten ajatuksista.

Tämä päivä meni vain jotenkin niin nopeasti mutta tuikitarpeelliseen: perheen lellimiseen. Aamupäivällä leivoin sämpylöitä ja maustekakun intiaanisokerista - onnistuivat erinomaisesti. Illansuussa tein tomaattisipulikeiton fetajuustolla. Välissä oli pyykinpesua ja ulkoilua teitä + jäitä pitkin.

Kinttu vaivaa edelleen. Osteopaatti ei ole neljällä kerralla osannut auttaa. Itse liikun helvetin esikartanoissa eli Googlessa arvailemassa, mikä vaiva minulla oikeastaan voisi olla. Nivelrikon lisäksi kaiken valtakunnan nivelpsorit (ihopsoriasis minulla olisi jo valmiiksi) ja trochanterbursiitit ovat käyneet mielessä. Kai on nöyrryttävä soittamaan terveyskeskukseen ja aloitettava lääkärille jonottaminen. Olen kuullut, että odotusaikaa voi tulla hyvinkin kuukausi tai enemmänkin.

Muutenhan kaikki on vallan vallan mainiosti. Olemme jokainen elossa eli suuret linjat kohdillaan. Sitä paitsi yksi lellilapsi on kotosalla taas, nautin hänen sarkastisesta ja vähäeleisestä seurastaan sopivan kokoisin annoksin.

Kuva: http://www.flickr.com/

Elämä jatkuu ja sitä jatketaan

Melkein muistuttaa farssia oman vanhukseni (vanhempani) sairaskertomus. Jälleen (noin viidennen) kerran hänet kiskottiin vanhainkodista sairaalahoitoon. Otettiin monen monta verikoetta, röntgenkuvaa ja ultraa. Laitettiin kaikenlaista tippaa ja antibioottia. Todettiin, ettei tiedetä, mikä tauti tällä kertaa oli (yleensä se on ollut keuhkokuume), mutta sanottiin sen olevan nyt voitettu. Ja sitten taas kärrättiin takaisin vanhainkotiin omalle paikalleen. Ja dementoitunut vanhus on taas kerran pallo hukassa ja ottanut askeleen taaksepäin eli mennyt syvemmälle omaan maailmaansa. Sen nämä keikat aina tekevät.

Jos tänä päivänä toivoo itsensä tai omaisensa lähtevän tästä maailmasta pois kaikessa rauhassa, niin sitä ei sallita. Elämää ylläpidetään kaikin voimin omaisten mielipiteistä ja pyynnöistä huolimatta.

Voi olla, että tämä kuulostaa kärjistykseltä, mutta tätä rulijanssia olemme eläneet todeksi muutaman vuoden. Enää ei itkukaan nouse silmään, että onko lähtö kohta lähellä, kun tietää, että systeemi herättää kaikki henkiin yhä uudelleen.

Jos sydän on vahva, niin siinä ei muutamat keuhkokuumeet paljon merkitse näköjään. Elämä jatkuu.

Halia ja väsyä

Kiitos, Bamiella, kun halasit minua - tuli ihan tarpeeseen. Yritin kopioida haastetta, mutta homma ei pelittänyt eikä minulla ole nyt puhtia pohtia tätä atk-pulmaa. Haaste on nätti ja kuvia täynnä, menkää Bamiellan blogiin kurkkimaan, niin näette sen sieltä.

Halaan teitä tässä muuten vaan.

Sattumanvaraisia juttuja

IInuska haasteli minut meemiin: SATTUMANVARAISTEN ASIOIDEN KERTOMISEEN.

Olen kaikenlaista paljastellut menneisyydestäni, joten kerron tällä kertaa pääasiassa kuulumiseni tämän haasteen muodossa. Näin se menee:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. Vielä toistaiseksi elävä rakas vanhempani on jälleen kerran henkitoreissaan sairaalassa. Milloin kärsivä pääsee täältä pois, kysyn, mutten vastausta odota taikka edes saa.
   
2. Jalkavaivani muistuttavat kauhistuttavan paljon lonkan nivelrikkoa. Apua, ällös ole se!
   
3. Tipaton tammikuuni ei katkennut ystäväni pyöreisiin juhliin, koska emme voineet sinne syystä nro 1 mennä lainkaan. Olimme sairaalassa.
   
4. Olen saanut uudet tanssilenkkarit TalonMieheltä! Toivottavasti niille tulee paljon käyttöä - lonkasta huolimatta.
   
5. Tein hyvää kotitekoista mysliä – kiitos Verna, kun muistutit!
   
6. Intohimoni kautta vuosien ja vuosikymmenten on ollut opiskelu tai vähintäänkin asioiden tietopuolinen tutkiminen. Olen opiskellut mm. liiketaloutta, verotusta, kirjallisuutta, muutamia kieliä, erilaisia terapioita ja ihmisaiheita, kaikenkirjavia esoteerisia juttuja, NLP:tä…

Haastan mukaan seuraavat kuusi, joiden blogeja kurkistelen: Nerikah, Saima, Alisia, Kerttu, Leena ja Susikairan akka. Tulkaa mukaan, jos siltä tuntuu.

Inkivääriä nivelille?

Kuntosalilla sain hyvän vinkin. Valitin toiselle ähkyilevälle joulunjälkeenkuntoilijalle, että oikean jalan polvi ja lonkka ei meinaa kestää, tulikohan syksyllä kuntoiltua liiankin kanssa. Hän sanoi miehensä syöneen jogurttiin raastettua inkivääriä ja saaneen sillä nivelongelmansa häivytettyä. Tulee vieläpä paljon halvemmaksi niin kuin ostaa inkivääri kapseleina. Mielenkiintoinen vihje, aion kyllä toteuttaa. Onko teillä muilla inkiväärikokemuksia?

Kuvakysymyksiä ja kuulumiset

Olette huomanneet, että olen yrittänyt vaihtaa sisustusta blogissani. Näkyykö tuo huurteisten puiden kuva teille normaalisti vai onko siinä jotakin entraamista? Täkäläiset bittihimmelihyypiöt eivät ole nyt kotona, joten en voi täältä varmistaa.

Josta tuli mieleen kysymys nro 2. Kun haette netistä ilmaisia kuvia, niin mistä oikein nappaatte? En ole itse näitä valoukuvaustyyppejä, mutta joskus voisi juttuaan kuvittaa toisten avulla, edes piirrettyjen sellaisten. Siis jokin sellainen helppo paikka, mistä voisi kopsata vai voiko kopsata?

Eilen touhusin pitkät tovit ClipArtin kuvien kanssa, valikoin joukon ja tallensin ne koneelleni (vissiin). Sitten touhusin vielä pitemmän ajan ja yritin etsiä niitä koneeltani. Moneen otteeseen. Ei löydy.

Terveisin nimimerkki Teknisesti Onneton

Muuten kuuluu sellaista, että minulla olisi mahdollisuus olla huolissaan kolmesta lähisukulaisesta sekä itsestäni, mutta päätin olla olematta huolissaan meistä kenestäkään. Vielä. Mitään ihan kamalaa ei ole tapahtunut, siispä nyt tätä mielen hallintaa eli huolien pois pyyhkimistä. Vaimitensennyttekisi...?

Itse tehtyjä karjalanpiirakoita

Tänään oli karjalanpiirankanleivontatalkoot (onpa pitkä sana!). Yksi ystäväni täyttää 50 v ja hän kutsui näihin perinnetalkoisiin meitä kavereita. Olikin mieluisa homma! Viimeeksi olin tehnyt karjalanpiirakoita vajaat 30 vuotta sitten äidin kanssa. Jotenkin kädet vain alkoivat toimimaan omalla rytmillään, pulikka pyöräytti pohjataikinaa, sormet löysivät vähitellen oman rypytystekniikkansa. Päätettiin tehdä tästä uusperinne ja kiertää toisillamme aina pyöreiden juhlien edellä näitä leipomassa (ko. pippaloita nimittäin on tulossa aikamoinen pötkö!). Mukavaa yhdessäoloa ja maukas lopputulos. Samalla perinne todellakin jatkuu, nytkin oli sankarin tytär mukana hommassa.

Minulle, ikuiselle ajattelijalle ja pohtijatyöläiselle oli nautinto antaa mennä, tehdä käsillä.

Me, Myself and I

Tällainen meemi liikkuu sivustoilla (ainakin Vernalla ja Nerikahilla on):

OLEN: Pilviharso, aina sopivan ikäinen.

TEEN: Itsenäisiä töitä. Toivottavasti en paljon töllön töitä.

OSAAN: Jutustella eri-ikäisten ihmisten kanssa, myös kissojen ja koirien. Myötäelää. Kuunnella.

KYTTÄÄN: Tällä hetkellä kyttään eniten itseäni, kun karsin turhia hommia pois (kts. edellinen postaus).

SALAILEN: Blogimaailmassa salailen aika paljon, mutta muutoin ei tällä hetkellä ole karseita luurankoja kaapin perukoilla. Joskus on ollut.

KÄYTÄN: Huulipunaa ja hajuvettä – näitä ainaskin.

OLEN HAKA (MISSÄ): Hakkaamaan näppistä, silittämään paitoja, hoitamaan monta asiaa yhdellä kertaa eli organisoimaan. Jos viittin.

OLEN SURKEA (MISSÄ): Telinevoimistelija, mikävaanpalloilija, teknisesti onneton (TalonMiehen mukaan).

OLEN PARHAIMMILLANI: Aamupäivisin tai pikkutunneilla pirskeissä.

TOIVEAMMATTI?: On tässä elämässä nyt. Oli joskus matkailuun ja ulkomaihin muuten liittyvä, jäänyt vielä kokeilematta.

MIKÄ VIHANNES OLISIT?: Kreikkalainen, kypsä tomaatti.

EKA KERTA? Täysi-ikäisenä.

MINNE ET HALUAISI JOUTUA?: Rikollisten käsiin.

MINNE HALUAISIT JOUTUA?: Lämpimiin maihin, usein.

MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA?: Just ihan suomalaiseksi, vaalea iho ja nökönenä.

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI?: Joskus kylätuomarina Ruotsissa – enää ei huvittaisi tuomaroida ketään, kun ei oikein tahdo pelkkää mustaa ja valkoista löytää.

MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN? Ei oikein osu, kun suurin osa on tuolla nousumerkin eli jousimiehen puolella.
IHANNEMIEHESI / NAISESI?: TalonMies on ihannemies! Ja Pilviharso on ihannenainen!

ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI?: Kirjanpitoa. Tai sitten menen lenkille.
MISSÄ MENEE RAJA?: Siinä kohdassa, kun oikeesti suutun. Silloin pelkää kaikki – jopa minä itse. Yksi mistä hermostun, on tyhmyys (siis peilinä sama on itsessänikin).

INTOHIMOSI?: Pitkä illallinen ja hyvä seura –yhdistelmä. Tietenkin myös lukeminen. Laajasti ottaen Elämä itse.

OVATKO MATTI & MERVI YHDESSÄ JUURI NYT?: Kattokaa Googlesta, mulla ei ole tietoa eikä mielenkiintoa.

MAINITSE 3 SUOMEN PARASTA PAIKKAA?: Lapsuuden koti, tämä koti sekä yleensä järvimaisemat ja mäet.

ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT?: Autossa nukkumisesta kummempaa en muista. Olen sen verran huono nukahtamaan, että valvon sitten mieluummin oudoissa paikoissa.

OLETKO KOSKAAN OLLUT "HIRVEESSÄ JIIRISSÄ"?: Myönnettävä on.

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN? Muutamia kertoja, muttei mitään pahoja tilanteita: bensa loppunut autosta tms.

OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA?: Ammatillisestiko? Olen varmaan: empaattinen kuuntelija täytyy olla.

OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA?: Never.

KUULUISIN / SUURIN JULKKIS, KENET OLET NÄHNYT? : Koska en ole Tarja Halosta tavannut, niin kuka se sitten se suuri julkkis on? Kaikkihan me ollaan laulajia ym. nähty. Olisin halunnut tavata Aki Sirkesalon, en ennättänyt.

TYPERIN ASIA, JOSTA OLET KILPAILLUT?: Kilpailuviettini ei ole suuren suuri. Kädenvääntö ei ole typerää, joten vastaus on: en ole kilpaillut typeristä asioista.

PISIN MATKA, JONKA OLET KÄVELLYT?: Päivämatkana patikoiden sellainen vähän vaille 20 km.

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA?: Norjan enkeliprinsessa Märthaan olisi kiva tutustua, muttei tässä mitään sen kuninkaallisempaa hinkua ole kuulua kuin omaan valtakuntaani.

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS, JONKA MUISTAT? Kasarivaatteet ovat näillä listoilla, mutta eikös se muoti kohta ala tulla takaisin, joten suuni pistän siinä suppuun. Joskus naurettiin vanhoille silmälaseille, mutta niitäkin on taas kaikkea kokoa.

KUINKA SYVÄLLÄ / ALHAALLA OLET KÄYNYT? Viime vuonna kävin oman jaksamisen jollakin rajalla muutamia kertoja.

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ? Toissapäivänä, eilen en ehtinyt. Melkein joka päivä, säästä riippumatta.

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON?: Vaikea itsestään huomata. Oletteko te huomanneet?

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI?: Besserwissereihin, puhetulva-automaatteihin, ylimielisiin…

ONKO TV-LUPA MAKSETTU?: TalonMies, ootko maksanut? – On se.

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT ? : Volvolla, Toyotalla, Datsunilla, Opelilla, Mitsubizillä ja Mazdalla. (Meniköhän z-kirjaimet oikeisiin kohtiin?)

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Tositilanne oli olla vieressä ja saattaa oma rakas vanhempi taivaan kotiin. Äkillinen tositilanne oli rientää yöllä siskon luo, kun hänen miehensä kuoli yhtäkkiä.

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT?: Eiköhän tässä ollut kylliksi tällä erää.

Olkaa hyvä ja ottakaa meemi kiertoon, kuka vain!

Karsinnat menossa

Aloitan tätä vuotta näköjään karsimalla. Nyt oli vuorossa blogissani oleva "Näitä seuraan" -lista. En jaksa päivittää sitä yhtä aikaa blogilista.fi:n kanssa. Yksi homma vähemmän. Itse asiassa blogilistan listaa pienensin myös. Toinen homma vähemmän. Etenkin väsyin seuraamaan heitä, joita yksipuolisesti huomasin kommentoivani. Antaa olla.

"Melkein lopetin" yhden tanssiharrastukseni. En enää käy säännöllisesti tunneilla, vaan silloin kun hyvä kurssi tulee. Muu tanssiliikunta, kuntoilu ja jumpat jäävät. Kaikkea ei ehdi. Eikä vanhat nivelet kestä.

Koko ajan vaanin tekemisiäni sillä silmällä, että tointaako, tarviiko, onko järkeä... Kyylään siis ihan itse itseäni. Mittaroin joka hommaa, että miltä tuntuu ja mikä on minulle ja muille hyväksi ylipäätään.

En tiedä, mistä tämä sai alkunsa, mutta prosessi vain jatkuu. Ehkä keski-ikäkin vaikuttaa siihen, että kaikkea ei jaksa enää kannatella käsissään ja hartioillaan. Tai sitten tämä on näitä viime vuoden opetuksia käytännössä, omasta jaksamisesta huolen pitämistä. Sillä pienistä puroista jne...

Unimaailmakin reagoi voimakkaasti: Viime yönä edesmennyt sukulaiseni tuli sanomaan, että hän menee siivoamaan talostamme (joka oli unessa yhteinen) jotakin huonetta, kun siellä on KÄÄRMEIDEN PESÄ. Pieniä käärmeitä kuhisi ja olin kauhuissaan, jos sellainen tulee päälleni vaikka nukkuessa. Yksi pieni käärme puri sukulaistani sormesta. Kysyin, että onko se myrkyllinen ja koskeeko. Sen verran kuulemma kuin kolmannen asteen palovamma, sanoi tämä henkilö ja meni vessaan vammaansa hoitelemaan... Itse en nyt osannut tätä tulkita, sillä käärmeunia en muista koskaan nähneeni. Mutta tunnelma oli: yäk.

Tänään olen käynyt viehättävän tytöntyllerön kaksivuotissynttäreillä, palkinnut erään opettajani runolahjoilla ja tehnyt perheelle maukasta lasasta (lasagnea siis).

Ihan hyvää kuuluu.