tiistai 21. joulukuuta 2010

Mikä joulu sieltä tulee?

Kylläpäs nyt taas pistää miettimään. Joulu nimittäin. Tulossa on siis toinen joulu Lapseni kuoleman jälkeen. Erilainen, ei-kutsuva. Mutta toisaalta...

Jokin katkesi jo viime jouluksi ja hyvää oli se, että hävisi pienikin joulustressi (minun mittakaavassani). En (valitettavasti) ole askarteleva sisustaja, vaikka teidän kaikkien ihania blogeja huokaillen ihailen. Minun joulussani oli kuitenkin tiettyjä koristeperinteitä, joita bruukkasin noudattaa. Viime jouluna en sitä joulukuusta meinannut jaksaa koristella, valoköynnöksistä puhumattakaan.

Nyt tämä kulinaristi huomaa taistelevani ruuan kanssa. Jopa kahdeksi juhannukseksi olen valmistanut sekä perinteistä että uutta kokeiltavaa, mutta nyt on tulossa toinen joulu ruoka/leivonnaisMINIMEILLÄ. Sitä nimenomaan jäin nyt aprikoimaan.

Minkä verran kyseessä on perinteisestä perheen juhlasta, siitä kun kaikenikäiset lapset tulevat äidin luo syömään niitä tosi perinteisiä ruokia? Eli yksi oleellinen on poissa - se vaikuttaa.

Mitä vaikuttaa se, ettei lähisuvussa ole enää pienokaisia? Ehdottomasti ihaninta joulua vietetään pikkulapsiperheissä, oli siinä sitten lapsen, äidin tai mummon roolissa. Perheessämme on oikeastaan enää yksi vakinuori, joka hänkään ei joulupukkia enää pelkää. Ei taida nähdä tonttujakaan, ateisti kun on. Jokin taika on poissa.

Entä sitten tämä normaali keski-ikäistyminen? Minulle on tänä vuonna tullut Maku-lehti (kiitos hyvän lehtimyyjän), jonka joulunumeron olin lukematta heittänyt lehtipinoon. Nyt napostelin hyvää Mustaleimajuustoleipää, selasin, luin ja melken huokailin reseptien perään. Vaikka kuinka paljon uutta kokeiltavaa - vaan en taida viitsiä... Tunnistin siinä äitini, joka suorastaan "heittäytyi" osaamattomaksi, minä taas kokeilin silloin kaikkea uutta ja loinkin niitä uusia perinteitä. Työnjakomme oli kätevä, kun äiti teki juuri ne vanhat hyvät. Näköpiirissä ei ole ruuanlaittamisen manttelinperijää, lähtenyt Lapseni olisi ollut. Itse en viitsi enää, en jaksa enää. Olenko väsynyt vain ikäni 50 vee mukaan vai onko elämä väsyttänyt minut (tilapäisesti?) ennen aikojaan?

Entä tämä herkuttelusyyllisyyskysymys? Kukaan meistä ei voi välttyä siltä tiedolta, että tammikuun alussa olemme lihottaneet itsemme "tinttaruualla" ja makeilla herkuilla niin, että laihikselle vaan, tavalla tai toisella. Parempi kun ei leivo mitään, niin ei tule syötyä. Noh, TalonMies ja Nuori huolehtivat kyllä kauriin katseillaan, että herkkujakin pöytään ilmestyy. Rakkaudesta siis. Mutta voin vannoa, että makeita rasvaherkkuja olisi tuplaten, jos en ajattelisi terveellisyys/lihomisnäkökulmaani eli faktaa.

Edes joulukortteja en yksinkertaisesti JAKSANUT lähettää. Viime jouluna jopa askartelin ne ja lähetin ikäänkuin tervehdyksenä kaikille: olen vielä elossa ja taidan jäädäkin henkiin! Nyt olen tehnyt niin paljon töitä (mieluisia joka tapauksessa), että virtaa ei vain ollut enemmän. Jolleivat ihmiset usko, että olen elossa edelleen, niin tulkoot katsomaan. Kortteja ainakin sataa tänne kiitettävästi. Kiitos.

Tänä vuonna olen korttien sijaan keskittynyt tiettyihin tervehdyskäynteihin tai -puheluihin. Sekin toki vie aikaa, mutta olen ajatellut, että silti mieluummin vilahdus minusta elävänä tonttuna kuin vain kortti. Kummilapset, heidän perheensä, tietyt vanhukset (kun omat ovat veks), yksinäiset ystävät - onhan heitä.

Niin ja lahjat! Viime jouluna vielä epätoivoisesti hommasin lähipiirille lahjoja. Nyt on sopimus, ettei sitten lahjoja. Taidan silti pyjaman saada TalonMieheltä, mutta detvardetdå. Itse en ole ostanut vasta kuin nämä kummilasten paketit, eiköhän sitä ehdi.

Mikä on siis se joulu, joka nyt on tulossa? En tiedä. Olen edelleen hämilläni. Edelleen ikävöin Lastani, häntä joka lähti jo Kotiin. Edelleen olen onnellinen niistä lapsista, jotka edelleen tulevat tänne elävinä ihmisinä, edes pienen hetken ovat tässä lellittäviniä. Uusi ja mielestäni oikein ihana uusi poikkeus on se, että meitä on pyydetty aattoiltapäivänä naapuriin glögille. Ilmeisesti maineeni perinteisen joulun rikkojana on huomattu jo kylillä.

Jos itse saisin joulupukilta toivoa jotakin, niin yksi sisustaja-somistaja-koristelija ennen aattoa olisi meille oikein oivallinen lahja. Mutta pärjään ilmankin, älkää hätäilkö. Kyllä täällä ihan siistiä alkaa olla ja kynttilöitä poltellaan.

Hyviä joulunvalmistelupäiviä reippaille tontuille ja vähän väsyneimmellikin!

9 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Samoin sinulle..
Huomenna m einaan tehdä ihan tavanomaisen viikkosiivouksen ja haen lähimetsästä kuusen, jonka aion tyttäreni kanssa koristella..
Pikkuhiljaa, vähitellen..
Tärkeintä asiaa ei tarvitse tehdä, valmistella, se on jo meissä, riittää, että hiljennymme, pysähdymme ja kuuntelemme!

Joulun odotusta, missä sitten olemmekaan..=)

Krisse kirjoitti...

meillä ei tänä vuonna laiteta joula varten oikeastaan mitään. Läheisten poismeno on niin lähellä että ei kiinnosta. Tulee se joulu ilman hössötystäkin. Ja kun yksinkertaisesti ei riitä inspistä. Ylihuomenna isän uurnan lasku...ollaan vaan ja muistellaan..hiljaa rauhallisesti...
Mukavaa rauhallista joulua sinullekin.

Sinikka kirjoitti...

Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.

Oikein rauhallista joulua sinulle.

Delilah kirjoitti...

Joulu tulee ilman kiirettäkin. Kynttilät luovat tunnelmaa ja he, poismenneet ovat lähellämme, vaikka emme heitä näe. Hyvää ja rauhallista joulua Sinulle ja läheisillesi.

Eija kirjoitti...

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua!
Tutulta kuulostaa....samaa taidettiin jo pohtia minunkin blogissa. Joulun vois hyvin peruuttaa, niin paljon se ahdistaa:( Mutta, meillä on läheisiä, joista voimme iloita ja muistella pois menneitä joka vuosi vähän vähemmän ahdistusta mukana.

Taivaankansalainen kirjoitti...

Hei!
Poikkeilin toivottamaan Hyvää ja Siunattua Joulua Sinulle! Kaiken tämän keskellä, ilon ja surun, toivon, että tämä joulu saisi olla sinulle ja läheisillesi todellista sydämen rauhan aikaa.
Siunausta ♥

Pilviharso kirjoitti...

Hanne, Krisse, Latindance, Delilah, Eija ja Johanna,
Kiitos teille kaikille joulurauhan toivotuksista. Kuin myös teille Hyvää Joulua ja kiitokset vielä kerran!

Mk kirjoitti...

Meillä on myös joulupöydästä karsittu kaikki turha pois - sekä myös ne erikoisherkut joita aina pojalle tein.
Tyttären kanssa on päädytty työjouluihin, niin ne meiltä sujuvat helpoiten.
Työhön vedoten ei tarvitse ehtiä, jaksaa. eikä viettää joulua mitenkään erikoisesti.
Ja silti jonkinlainen joulumieli on alkanut puskea esiin, joka vuosi hieman sitkeämmin.

Tänä vuonna kutsuimme aattolounaalle vastikään leskeksi jääneen lapsettoman tuttavan.
Tuntui jotenkin hyvältä olla välillä se vahvempi, antavampi osapuoli.
Kaikki ajallaan.

Joulutunnelmaa, valoa ja iloa joulun aikaasi!

Pilviharso kirjoitti...

Mk,
Hyvä kuulla, että joulut ikäänkuin helpottuvat. Ja sitten tuo että suuntautuu toisia kohti, sitäkin jaksaa sitten.