torstai 12. elokuuta 2010

Katse syksyssä

Syksy kutittelee mieltäni mukavasti. Olen aina ollut syksyihminen (vaikka keväällä syntynyt), se innostaa, vauhdittaa tai jopa lohduttaa vuodesta toiseen omalla laillaan. Tarkoitan tällä varmaan alkusyksyä, en oikein marraskuun mustasta enää välitä. Tulossa on mukavia töitä ja tapahtumia. Saan olla matkan päällä, mutten liikaa.

Nyt töihin!

Ja sitä vielä, että Runotalon Sarilla on menossa arvonta. Erityistä hänen blogissaan ovat mm. kauniit runot. Moni niistä kolahtaa juuri oikeaan kohtaan, oikeaan aikaan. Kiitos, Sari, ihanasta blogista!


8 kommenttia:

Verna kirjoitti...

Syksy, juuri tämä alkusyksy/kesän loppupuoli ovat minunkin sydäntäni lähellä elokuun lapsena. Mutta kaikilla kuukausilla on oma tietty erikoisuutensa, joka viehättää.

Kuulaus, raikkaus ja lämpimät värit ovat syksyssä ihania. Samoin uudenlainen tuoksukeitto ilmassa.

Ihania päiviä Sinulle! : )

Valokin värsyjä kirjoitti...

Syksy on kaunista, värikäst ja raikasta aikaa. Tummia iltoja ja kynttilöitä.
Mukavia syyskesän päiviä sinulle!

Runotalon Sari kirjoitti...

Kiitos sinulle Pilviharso linkityksestä ja kannustuksestasi :)

Mk kirjoitti...

Syksy on tosiaan ihanaa aikaa.
Kiitos blogivinkistä.

Aurinkoista loppuviikkoa!

tiuku kirjoitti...

Syksy tuntuu oikein jysähtävän päälle vaikka kesä jatkuukin. Kaupat ovat täynnä syyskukkia ja tänään tuli ensimmäinen joululuettelokin. Huh, miten tämä aika lentää. Nyt yritän tiirailla niitä luvattuja tähdenlentoja taivaalta.

Una kirjoitti...

Samoin, keväällä syntynyt mutta syksyllä sytyn. =)

TÄHTISILMÄ kirjoitti...

Juha Tapio lyrics - Kirkkain Silmin
album: Ohikiitävää (2005)
genre:
Send "Kirkkain Silmin" Ringtone to Cell

Valo taittuu ikkunasta
sisälle mun lattiaan.
Saman ympyrän se kiertää
joka päivä uudestaan.
Se ei vaihdu vaikka vaihtuu
ympäriltä kaikki muu.
Mennyt huolettomuus haihtuu
Ja taakat pitkin selkää jakautuu.

Vaikka aikuiseksi muuttuu
palasensa halliten.
Silti yksi aina puuttuu
yhä syliin kaivaten.
Pienen pienen kyyneleen
huomaamatta pyyhkäisen
kun lapsi kertoo kirkkain silmin:
Pihalla näin enkelin.

Hetki hetken jälkeen painaa
syvempänä tietoisuus.
On hetket kaikki lainaa.
Ja tää pieni omaisuus
siihen nojaa niinkuin muutkin.
On hauraat tukipuut.
Mutta tyhjyys jäytää luutkin.
Kun se kuilun lailla eteen avautuu.

Vaikka aikuiseksi...

Aamulla se istui meidän autoon,
kun mentiin lumisateeseen.
Iltapäivän potki palloo nauroi viimaan pakkaseen.
Pieni alku vaahteran
yössä kuuta kurkottaa.
´Ja kuva enkelin me tehtiin hankeen hohtavaan.

Vaikka aikuiseksi...

Vaikka aikuiseksi...

Rakkaudella

Pilviharso kirjoitti...

Verna,
Minäkin rakastan syksyn tuoksukeittoa!

Valokki,
Sinullekin ihanaa syksyä!

Sari,
No, kun blogisi on oikeesti niin ihana!

Mk,
Aurinkoa sinnekin1

Tiuku,
Äh, tähdenlennot jäivät tällä kertaa minulta näkemättä.

Una,
...syksyllä sytyn...

Tähtisilmä,
Kiitos, niin kaunista, silmät täällä kyynelissä.