perjantai 20. maaliskuuta 2009

Jäähyväiset rakkaalle

Lapseni on kuollut. Nyt on harso päälläni, enkä näe tietä eteenpäin. Blogini hiljenee toistaiseksi.

34 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Syvä osanottoni!

pah44

Anja kirjoitti...

Mitä voisin sanoa? En mitään. Mutta olen täällä ja halusin jättää viestin käynnistäni. Voi, kuinka tahtoisin istua vieressäsi.

Nana kirjoitti...

Surullisena luin viestisi, otan osaa. Andalusiassa Nana tarkoittaa tuutulaulua lapselle. "Nukkumaan menee ruusupensaan ruusu. Nukkumaan menee lapseni, sillä on jo myöhä". Ikiuneen nukkui lapsesi, kunpa niin ei olisi.

Heini ja Sara kirjoitti...

Vain Jumala tietää miksi. Vaikken tunne Sinua, itken kanssasi. Jeesus kanssasi; koko perheenne kanssa.

Susikairan akka kirjoitti...

Sanattomana otan osaa suruunne. Kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä. Voimia ja Enkeleitä ympärillenne lohduttamaan teitä nyt suurimman surun edessä.

hanne kirjoitti...

elämää on vaikea ymmärtää...
Sinulle valoa!

miina kirjoitti...

Pilviharso, otan osaa suruunne. Jos edes osan voisin siitä ottaa kannettavaksi. Halaus.

Lähteenmäki kirjoitti...

Otan osaa suureen suruusi.
Tuossa blokissasi on Teresan rukous, luin sen, lue sinäkin.

Lähteenmäki kirjoitti...

Ja vielä, enemmänkin hyviä ajatuksia sivullasi.
Toivottavasti sinulla on ympärilläsi ihmisiä, joille voit puhua. Nimenomaan monikossa ja kerro, muista ilot, onnenhetket.Kirjoita.Että jaksat.

Verna kirjoitti...

Pilviharso, ystäväni...! Suru on sanaton. Vaikka se kuuluu osana elämään, ei sitä halua ajatella, ei siihen voi valmistautua, ei millään tasolla varautua. Kuitenkaan. Voin tuntea omassa sydämessäni osan tuskastasi, sillä olet tullut blogisi kautta hyvin läheiseksi ja olen voinut aistia ne tunnetilat, värähtelyn, joka on kertonut äidin tuskasta.

Sinun lapsesi on saanut rauhan. Tunnen sen. Olet äitinä antanut hänelle kaiken, mitä äiti voi ikinä lapselleen antaa. Sen tietoisuuden löydät vielä jonain hetkenä; juuri nyt tiedän, ettei se sinua voi lohduttaa.

Pilviharso, olet ajatuksissa ja niin paljon kuin ikinä kykenen, rukoilen lapsesi, sinun ja perheesi puolesta. Koska itse en voi olla nyt luonasi, lähetän enkelin tukemaan ja lohduttamaan. Muista, ettet ole yksin. Kaikkinainen hyvyys ja elämän kauneus on lähelläsi tänä surun hetkenä.

((((((HALAUS)))))

Ofelia kirjoitti...

Olen tosi pahoillani! Järkytyin hirveästi kun näin viestisi. Voimaa sinulle! Nyt lapsellasi on rauha.

olematon kirjoitti...

yksikään
sana ei riitä

olennainen ohittaa
jokaisen sanan


Osanottoni.

Saima kirjoitti...

Osaanottoni... itsekin olen käynyt saman läpi vuosia sitten, mutta edelleenkään ei ole helppo löytää sanoa niin sanomattomalle surulle.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

...osanottoni...olen sanaton...

bamiella kirjoitti...

Katson tekstiä enkä tahdo ymmärtää viestiä. Kuollut. Olen sanaton. Halaisin sinua, jos voisin. Lohduttaa en osaisi. Syvä osanottoni!(((((((Pilviharso))))))

liskonainen kirjoitti...

jäinen puistatus kulki koko kehoni lävitse kun luin viestisi.

vain Herra itse tietää miksi hän nyt halusi lapsesi luokseen. ihminen ei sitä voi ymmärtää. meidän päivämme ovat ennalta luetut.

herra on kanssasi, me olemme kanssasi, lähettämämme enkelit lohduttavat sinua.

Palaga kirjoitti...

Enkeleitä rinnallesi, niin ihmisen kuin hengen muodossa! Suruun ei löydy sanoja, pyydän sinulle vain voimia elää hetken kerrallaan.

iinuska kirjoitti...

Järkyttävää. Otan kädestäsi kiinni ja puristan, ihan vähän vaan. Sun elämässäsi ei ole nyt muuta kuin surua, mutta muista pitää itsestäsi huolta.

P. ja S. kirjoitti...

Olet ajatuksissani.Hyvien henkien varjelusta sinulle ja läheisillesi.

Mimosa kirjoitti...

Pilviharso, olen täysin sanaton. Mieleeni nousee kaunis ja viisas lause jonka olet täällä kirjoittanut; "Rakastan kun en muuta voi."

Lämmin halaus <3

Nan kirjoitti...

Otan osaa valtavaan suruusi. Sanattomaksi vetää: tuota surun määrää ei voi edes kuvitella, lapsen poismeno on kohtuutonta. Suuresti voimia sinulle ja perheellesi.

ipi kirjoitti...

Ei sanoja. Tulin kertomaan, että laitan oman blogini telakalle.

Toivon sinulle jaksamista, oikeita ihmisiä lähelle pitämään kädestä ja halaamaan. Olet ajatuksissani.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Olen surullinen puolestasi.
Voimia sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Syvä, syvä osanottoni sinulle ja koko perheellesi.

Kyynelsilmäisin terveisin Sirpa Olonilosta

Pilviharso kirjoitti...

Kiitän teitä jokaikistä kauniista kommenteistanne, myötätunnosta, osanotosta, enkeleistä... Muutama pv sitten luimme tätä TalonMiehen kanssa yhdessä ja itkimme. Osanottonne on kannattanut meitä, minua, lapsen isää ja sisaruksia. Olen siitä ihan varma. Näkymätön on ollut läsnä tukemassa tänä huojuvana aikana.

Halaan teitä kaikkia. Tarvitsen teitä edelleen...

Leena kirjoitti...

Syvä osanotto suruusi! Ja suuri halaus ja jaksamisen toivotukset sinulle. :D

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni.
Riitta
(Keski-Suomesta)

Pilviharso kirjoitti...

Leena ja Riitta - kiitos.

maaretta kirjoitti...

Sairaslomalla kiertelin ajan kanssa blogeja ja pitkästä aikaa löysin sinun blogiisi. Kesti jonkun aikaa ennenkuin ymmärsin kirjoittamsi sanat. Lapsesi on kuollut. Muistan vuosi sitten kun itse kipuilin oman nuoreni masennuksen kanssa. Äitikään ei voi mitään kaikille asioille. Aina ei rakkauskaan kanna.
Ymmärrys ei riitä eikä oikein sellaisia sanoja löydy, jotka voisivat tuskaasi pienentää. Tuska on vain käytävä läpi ja elettävä hetki kerrallaan.

Voimia sinulle ja läheisillesi!

Pilviharso kirjoitti...

Maaretta,
Niin, asia on iso ja koko maailman kokoinen minulle nyt. Kiitos kun kävit ja kommentoit.

alisia kirjoitti...

Voi rakas pieni. Tulin blogiisi niin pitkästä pitkästä aikaa ja jouduin lukemaan, taaksepäin, tähän saakka... En tiedä mitä sanoa mutta poskiani pitkin valuvat kyyneleet patistavat kirjoittamaan jotakin. Voimiavoimiavoimia. En osaa, lapsettomana, kuvitellakaan mitä olet joutunut ja joudut käymään läpi, mutta jokin syvä vaisto minussa sanoo että lapsensa hautaaminen on järkyttävintä mitä ihminen voi joutua tekemään.

Ei kai tähän ole sanoja. Olet ajatuksissani ja sydämessäni.

Pilviharso kirjoitti...

Alisia,
Minulle on tärkeää, että sinä olet siellä, kommentoit. Rakas, pieni...

Anonyymi kirjoitti...

Hei Pilviharso, tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei ole mitään maailmassa kauheampaa kuin pitää omaa rakasta lastaan ja tietää tämän kuolevan. Meidän perheemme on kokenut sen helvetin kahdesti..

Ei ole oikeita sanoja,eikä ajatuksia,on vain loputtomalta tuntuvaa aikaa joka ei kulu.
Toivon että jaksat,vaikka vain tunnista toiseen.

Toivon myös rakkautta elämääsi,se on ainoa mikä vie kohti parempaa huomista..

Pilviharso kirjoitti...

Anonyymi, kahden lapsen menettänyt.
Kiitos että jätit viestin, näin huomaamme, että on meitä. Ilman rakkautta ei ole mitään, sen on turva jonka varassa mennään.
Voimaa sinulle!