Takana kirkas taivas: Jäähyväiset rakkaalle

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Jäähyväiset rakkaalle

Lapseni on kuollut. Nyt on harso päälläni, enkä näe tietä eteenpäin. Blogini hiljenee toistaiseksi.

34 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...: Syvä osanottoni!

pah44; 20. maaliskuuta 2009 klo 21.48
Anonyymi kirjoitti...: Mitä voisin sanoa? En mitään. Mutta olen täällä ja halusin jättää viestin käynnistäni. Voi, kuinka tahtoisin istua vieressäsi.; 20. maaliskuuta 2009 klo 21.57
Anonyymi kirjoitti...: Surullisena luin viestisi, otan osaa. Andalusiassa Nana tarkoittaa tuutulaulua lapselle. "Nukkumaan menee ruusupensaan ruusu. Nukkumaan menee lapseni, sillä on jo myöhä". Ikiuneen nukkui lapsesi, kunpa niin ei olisi.; 20. maaliskuuta 2009 klo 22.11
Heini ja Sara kirjoitti...: Vain Jumala tietää miksi. Vaikken tunne Sinua, itken kanssasi. Jeesus kanssasi; koko perheenne kanssa.; 21. maaliskuuta 2009 klo 1.36
Susikairan akka kirjoitti...: Sanattomana otan osaa suruunne. Kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä. Voimia ja Enkeleitä ympärillenne lohduttamaan teitä nyt suurimman surun edessä.; 21. maaliskuuta 2009 klo 7.59
hanne virtauksesta kirjoitti...: elämää on vaikea ymmärtää...
Sinulle valoa!; 21. maaliskuuta 2009 klo 9.32
Anonyymi kirjoitti...: Pilviharso, otan osaa suruunne. Jos edes osan voisin siitä ottaa kannettavaksi. Halaus.; 21. maaliskuuta 2009 klo 9.43
Anonyymi kirjoitti...: Otan osaa suureen suruusi.
Tuossa blokissasi on Teresan rukous, luin sen, lue sinäkin.; 21. maaliskuuta 2009 klo 12.02
Anonyymi kirjoitti...: Ja vielä, enemmänkin hyviä ajatuksia sivullasi.
Toivottavasti sinulla on ympärilläsi ihmisiä, joille voit puhua. Nimenomaan monikossa ja kerro, muista ilot, onnenhetket.Kirjoita.Että jaksat.; 21. maaliskuuta 2009 klo 12.09
Anonyymi kirjoitti...: Pilviharso, ystäväni...! Suru on sanaton. Vaikka se kuuluu osana elämään, ei sitä halua ajatella, ei siihen voi valmistautua, ei millään tasolla varautua. Kuitenkaan. Voin tuntea omassa sydämessäni osan tuskastasi, sillä olet tullut blogisi kautta hyvin läheiseksi ja olen voinut aistia ne tunnetilat, värähtelyn, joka on kertonut äidin tuskasta.

Sinun lapsesi on saanut rauhan. Tunnen sen. Olet äitinä antanut hänelle kaiken, mitä äiti voi ikinä lapselleen antaa. Sen tietoisuuden löydät vielä jonain hetkenä; juuri nyt tiedän, ettei se sinua voi lohduttaa.

Pilviharso, olet ajatuksissa ja niin paljon kuin ikinä kykenen, rukoilen lapsesi, sinun ja perheesi puolesta. Koska itse en voi olla nyt luonasi, lähetän enkelin tukemaan ja lohduttamaan. Muista, ettet ole yksin. Kaikkinainen hyvyys ja elämän kauneus on lähelläsi tänä surun hetkenä.

((((((HALAUS))))); 21. maaliskuuta 2009 klo 13.43
Anonyymi kirjoitti...: Olen tosi pahoillani! Järkytyin hirveästi kun näin viestisi. Voimaa sinulle! Nyt lapsellasi on rauha.; 21. maaliskuuta 2009 klo 14.13
karhurannanesa kirjoitti...: yksikään
sana ei riitä

olennainen ohittaa
jokaisen sanan

Osanottoni.; 21. maaliskuuta 2009 klo 14.53
Anonyymi kirjoitti...: Osaanottoni... itsekin olen käynyt saman läpi vuosia sitten, mutta edelleenkään ei ole helppo löytää sanoa niin sanomattomalle surulle.; 21. maaliskuuta 2009 klo 16.13
Krisse kirjoitti...: ...osanottoni...olen sanaton...; 21. maaliskuuta 2009 klo 16.48
BamiellaJ kirjoitti...: Katson tekstiä enkä tahdo ymmärtää viestiä. Kuollut. Olen sanaton. Halaisin sinua, jos voisin. Lohduttaa en osaisi. Syvä osanottoni!(((((((Pilviharso)))))); 21. maaliskuuta 2009 klo 18.50
Anonyymi kirjoitti...: jäinen puistatus kulki koko kehoni lävitse kun luin viestisi.

vain Herra itse tietää miksi hän nyt halusi lapsesi luokseen. ihminen ei sitä voi ymmärtää. meidän päivämme ovat ennalta luetut.

herra on kanssasi, me olemme kanssasi, lähettämämme enkelit lohduttavat sinua.; 21. maaliskuuta 2009 klo 18.53
Palaga kirjoitti...: Enkeleitä rinnallesi, niin ihmisen kuin hengen muodossa! Suruun ei löydy sanoja, pyydän sinulle vain voimia elää hetken kerrallaan.; 21. maaliskuuta 2009 klo 23.13
Anonyymi kirjoitti...: Järkyttävää. Otan kädestäsi kiinni ja puristan, ihan vähän vaan. Sun elämässäsi ei ole nyt muuta kuin surua, mutta muista pitää itsestäsi huolta.; 22. maaliskuuta 2009 klo 11.37
pirta kirjoitti...: Olet ajatuksissani.Hyvien henkien varjelusta sinulle ja läheisillesi.; 22. maaliskuuta 2009 klo 12.28
Anonyymi kirjoitti...: Pilviharso, olen täysin sanaton. Mieleeni nousee kaunis ja viisas lause jonka olet täällä kirjoittanut; "Rakastan kun en muuta voi."

Lämmin halaus <3; 22. maaliskuuta 2009 klo 17.55
Nan kirjoitti...: Otan osaa valtavaan suruusi. Sanattomaksi vetää: tuota surun määrää ei voi edes kuvitella, lapsen poismeno on kohtuutonta. Suuresti voimia sinulle ja perheellesi.; 23. maaliskuuta 2009 klo 10.17
ipi kirjoitti...: Ei sanoja. Tulin kertomaan, että laitan oman blogini telakalle.

Toivon sinulle jaksamista, oikeita ihmisiä lähelle pitämään kädestä ja halaamaan. Olet ajatuksissani.; 23. maaliskuuta 2009 klo 17.41
Katja Tanskanen kirjoitti...: Olen surullinen puolestasi.
Voimia sinulle!; 23. maaliskuuta 2009 klo 19.55
Anonyymi kirjoitti...: Syvä, syvä osanottoni sinulle ja koko perheellesi.

Kyynelsilmäisin terveisin Sirpa Olonilosta; 26. maaliskuuta 2009 klo 20.06
Pilviharso kirjoitti...: Kiitän teitä jokaikistä kauniista kommenteistanne, myötätunnosta, osanotosta, enkeleistä... Muutama pv sitten luimme tätä TalonMiehen kanssa yhdessä ja itkimme. Osanottonne on kannattanut meitä, minua, lapsen isää ja sisaruksia. Olen siitä ihan varma. Näkymätön on ollut läsnä tukemassa tänä huojuvana aikana.

Halaan teitä kaikkia. Tarvitsen teitä edelleen...; 28. maaliskuuta 2009 klo 22.49
Leena kirjoitti...: Syvä osanotto suruusi! Ja suuri halaus ja jaksamisen toivotukset sinulle. :D; 29. maaliskuuta 2009 klo 15.05
Anonyymi kirjoitti...: Lämmin osanottoni.
Riitta
(Keski-Suomesta); 29. maaliskuuta 2009 klo 15.08
Pilviharso kirjoitti...: Leena ja Riitta - kiitos.; 1. huhtikuuta 2009 klo 9.03
maaretta kirjoitti...: Sairaslomalla kiertelin ajan kanssa blogeja ja pitkästä aikaa löysin sinun blogiisi. Kesti jonkun aikaa ennenkuin ymmärsin kirjoittamsi sanat. Lapsesi on kuollut. Muistan vuosi sitten kun itse kipuilin oman nuoreni masennuksen kanssa. Äitikään ei voi mitään kaikille asioille. Aina ei rakkauskaan kanna.
Ymmärrys ei riitä eikä oikein sellaisia sanoja löydy, jotka voisivat tuskaasi pienentää. Tuska on vain käytävä läpi ja elettävä hetki kerrallaan.

Voimia sinulle ja läheisillesi!; 1. huhtikuuta 2009 klo 14.03
Pilviharso kirjoitti...: Maaretta,
Niin, asia on iso ja koko maailman kokoinen minulle nyt. Kiitos kun kävit ja kommentoit.; 3. huhtikuuta 2009 klo 13.12
Ninnu kirjoitti...: Voi rakas pieni. Tulin blogiisi niin pitkästä pitkästä aikaa ja jouduin lukemaan, taaksepäin, tähän saakka... En tiedä mitä sanoa mutta poskiani pitkin valuvat kyyneleet patistavat kirjoittamaan jotakin. Voimiavoimiavoimia. En osaa, lapsettomana, kuvitellakaan mitä olet joutunut ja joudut käymään läpi, mutta jokin syvä vaisto minussa sanoo että lapsensa hautaaminen on järkyttävintä mitä ihminen voi joutua tekemään.

Ei kai tähän ole sanoja. Olet ajatuksissani ja sydämessäni.; 9. toukokuuta 2009 klo 11.38
Pilviharso kirjoitti...: Alisia,
Minulle on tärkeää, että sinä olet siellä, kommentoit. Rakas, pieni...; 9. toukokuuta 2009 klo 19.52
Anonyymi kirjoitti...: Hei Pilviharso, tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei ole mitään maailmassa kauheampaa kuin pitää omaa rakasta lastaan ja tietää tämän kuolevan. Meidän perheemme on kokenut sen helvetin kahdesti..

Ei ole oikeita sanoja,eikä ajatuksia,on vain loputtomalta tuntuvaa aikaa joka ei kulu.
Toivon että jaksat,vaikka vain tunnista toiseen.

Toivon myös rakkautta elämääsi,se on ainoa mikä vie kohti parempaa huomista..; 10. marraskuuta 2010 klo 10.26
Pilviharso kirjoitti...: Anonyymi, kahden lapsen menettänyt.
Kiitos että jätit viestin, näin huomaamme, että on meitä. Ilman rakkautta ei ole mitään, sen on turva jonka varassa mennään.
Voimaa sinulle!; 10. marraskuuta 2010 klo 16.00