sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Varauksellisin äitienpäivätunnelmin

Hyvää Äitienpäivää kaikille! Erityisesti teille, joille tähän ei liity pelkästään ihanaa, elävää ruusutarhaa, vaan kovaa tai vähemmän kovaa ikävää, surua, huolta ja murhetta. Teille, jotka mietitte, kuinka tämän päivän voisi missata, luikerrella ohi muiden huomaamatta. Teille, jotka laitatte Facebookissa keskustelun pois päältä ettekä kestä tai halua muuten vaan katsoa toisten suloisia onnittelutulvia.

En voi kuitenkaan valittaa. Sain TalonMieheltä onnittelulaulun lisäksi tuorepuuron, kahvin ja lehden sänkyyn. Vaikken minä hänen äitinisä ole eikä meillä yhteisiä lapsiakaan ole. Mutta hän tietää, missä mennään, siksi näin. Ja onhan minulla lapsia, oma ja melkein oma, mutta kaukana...

Omaa äitiä eikä isovanhempiakaan ei ole enää tässä maailmassa, mutta ihania anoppeja on kaksin kappalein. Sylikummille vein äitienpäiväruusun vanhainkotiin jo perjantaina. Pojan haudalle istutin siskon kanssa orvokkeja. Poika ihan selvästi (pääni sisässä) toivotti meille Hyvää äitienpäivää. 

Tänä aamuna Seppo Tanhuan sähköpostiviestissä oli tällaisia terveisiä (lyhennetty hieman):

Äidit kantavat aivan uskomatonta taakkaa harteillaan luontaisen suojeluvietin ja sosiaalisten vaatimusten törmätessä lähes säännönmukaisesti vastakkain lapsen eri kehitysvaiheissa. Pääsääntöisesti äidin itsesyytökset ovat täysin perusteettomia lapsen toimiessa kosmisten lainalaisuuksiensa mukaisesti vanhempien kasvatusmetodeista riippumatta.

Lapsen astrologinen kartta ja sen tulkinta vapauttavat äidin suurimmasta osasta turhaa itsekriittisyyttä ja antavat uutta tilaa lapsen kaipaamalle ymmärrykselle. Jokaisella lapsella on oma kosminen tehtävänsä soturina, mentalistina, parantajana, opettajana, tietäjänä jne.

Yksikään näistä tehtävistä ei sovi nykyisen yhteiskunnan asettamiin käyttäytymismalleihin joihin sosiaalinen paine pyrkii lasta asettamaan kehdosta murrosikään saakka. Jokainen lapsi tekee oman osansa henkisestä uudistustyöstä, eikä koskaan epäröi maksaa siitä vaadittavaa hintaa.

Suurin lapsen maksama hinta on kestää äidin kokema aiheeton syyllisyys ja paha olo siitä, mitä lapsi syvimmältä luonnoltaan on ja mitä ei voi millään keinolla muuttaa. Jokainen meistä toteuttaa täällä omaa henkistä tehtäväänsä kehdosta hautaan ja menettäisi mahdollisuutensa ilman äidinrakkautta, joka aina lopulta asettuu lapsen puolelle tekipä tämä mitä tahansa.

Äidinrakkaus on rakkauden muodoista kaunein, puhtain ja ehdottomasti vaativin. Äitiys on luomistyön pyhin todellisuus ja ansaitsee kaiken mahdollisen kunnioituksen ja kiitollisuuden meiltä äitiemme lapsilta.


Elämä lastemme ja äitiemme kanssa ei ole täydellistä. Silti kaikkien äidillisten tuskien kanssa eikö kuitenkin mennä eteenpäin kuin mummo lumessa, joohan?

3 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

-♥-

mimon mami kirjoitti...

Kuin mummo lumessa eteenpäin, täälläkin.

Pia kirjoitti...

Ei ole äitiys aina ruusujen päällä tanssimista, ei todellakaan. Voin kuvitella tunteesi, Pilviharso rakas. Tai en sittenkään, voin vain yrittää.

Seppo Tanhuan teksti oli hyvä. Itsesyytökset tuttuja täälläkin.

Kaikesta huolimatta, siunattua äitienpäivää! <3

Pia.