lauantai 22. lokakuuta 2011

Normaalia elämää?

Olisikohan tämä sitä normaalia elämää? Teen töitäni, tapaan ihmisiä, juttelen ystävien kanssa (tuenkin muutoksissaan), teen ruokaa, syön hyvin, jumppaan sen verran kuin nyt kipeä selkä antaa myöten, saalistan suppilovahveroita (onnistuu tänä vuonna hyvin), käyn fysikaalisessa, luen hyviä kirjoja ja nyt tilattua Hesaria, käyn mielenkiintoista kurssia. Ja ennen kaikkea koen pientä, hyvää kiirettä. 

Tämä on tavallisin syksy sitten vuoden... Jo 2007 syksyllä alkoi joltakin osin rytistä, 2008 olin tuskainen, 2009 surusumussa, 2010 selviämässä ja nyt: aika tavallisesti! Tavallinen arki on arvokkaan ihanaa, sen voin taas todeta. 

Pieniä ihmeitä kulkee matkassa, tekee arkeen makua ja merkitystä. Kun vähiten odottaa, tulee jonkin jännä pieni todistus toisen maailman olemassaolosta tai omista sisuksistaan löytää avaamattomia ovia. Pienikin raotus ja kurkistus ovenraosta riittää joskus saamaan leveän hymyn huulille, tuntemaan onnea ja elämäniloa.

Mitäpä tässä muuta jahkailemaan kuin lähden putsaamaan loput suppilovahverot, siivoamaan muutaman vaatekaapin tai tekemään jotakin muuta kotihommaa. Tai sitten lueskelen jotakin. Sillä vaikka yksityisyrittäjä olenkin, viikonloput pyrin pyhittämään kaikelle tälle. Silleen normaalisti.

10 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Kun maailma on joskus järkkynyt kunnolla, tavallinen arki on ihaninta, mitä voi olla. Ilo on arjessa, surun sisällä. Hyvää viikonloppua sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Normaali arki on aivan ihaninta. Siihen minäkin olen saanut mahdollisuuden takaisin sujahtaa. Vaikka ei se arki enää koskaan ole samanlaista kuin ennen. Se on paljon syvempää ja leveämpää. Yhtä uuvuttavaa, silti.

-junika-

Pilviharso kirjoitti...

Marja Leena, kiitos kuin myös sinulle. Olen kurkkinut blogiasi, mutta terkut nyt tätä kautta!

Pilviharso kirjoitti...

Junika,
Niin kyllä ne arjen entiset tökkäyksetkin palaavat, etenkin ne, joille on jollakin lailla jo "allerginen". Syvän kriisin jälkeen jatketaan taas itsetuntemusprojektia..
Mutta loputon ikävä Lapseen on kurjin kumppani tässä elämässä.

Niina kirjoitti...

: ) En osaa sanoa tuohon mitään järkevää. Tuntui hyvältä lukea tämä kirjoituksesi. Lämpöistä syksyä sinulle.

äM. kirjoitti...

<3 Lämmin hymy
tulvi kasvoihin,
kun luin riveistäsi
kuulumisiasi. :)

Hyvää hellää! <3
Ja joulua kohden...

:)

Mummo kirjoitti...

Todella ihana lukea postaustasi. Tavallinen arki on tosiaankin ihanaa elettävää. Sitä vaan ei meinaa ymmärtää ennenkuin sen kadottaa, kun se pikku hiljaa palaa siitä tosiaan osaa nauttia.

Mk kirjoitti...

Ihan siitä tavallisesta arjesta olen itsekin nauttinut tänä syksynä.
Tai koettanut nauttia, talvi tuo taas ei-toivottuja muutoksia tullessaan.

Jollei suru mitään muuta opeta niin tarttumaan pieniinkin hyviin hetkiin.
Yllättävän paljon niitäkin sattumia osuu matkan varrelle.

Kaunista ja levollista syksyn jatkoa sinulle!

Titti kirjoitti...

Pitkästä aikaa olen blogi kierroksella!
Minä vielä opettelen tätä uutta "normaalia" elämää.
Opinkohan koskaan...
Mukavaa viikonloppua!♥

Pilviharso kirjoitti...

Niina, M., Mummo ja Titti, kaikkea hyvää teillekin!