perjantai 25. maaliskuuta 2011

Uusi alku

Viime yönä painajaisia: Jäin unessa yksin, kun TalonMies kuoli Korean työmatkalla. Hirvittävä tuska, ymmärsin leskiä yhä enemmän! Mietin, että miten tämä silti koskee, vaikka Lapsen kuoleman jälkeen luulin, ettei mikään satu enää. Toisessa unessa esittelin suvulle ja suurelle väkijoukolle katedraalia, jossa olin asunut. Kun läksin etsimään kadonnutta äitiäni katsomaan sitä, sillä aikaa tyhjensivät koko kirkon, hushus pois vaan kaikki ja vesiletkuilla kaikki puhtaaksi.

Mutta arkea olen tässä elänyt, aloittanut taas uuden vuoden kuoleman vuosipäivän jälkeen. Ehkä siis ajanlaskuni on muuttunut kevätpäiväntasauksesta lähtevään. Kuluneella viikolla olen maalannut ja uppoutunut muutenkin visuaalisiin kokemuksiin. Paitsi sitä ei varsin edusta tylsä verottaja, jolle taas pitää postia laittaa, pah.

Ja tänä aamuna verta pakkiin, lonkkaa kuvattu etc. Jospa saisi jotain diagnoosia yökipuun.

7 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Minä olen nähnyt ihan hirveitä unia viime aikoina, niin toden tuntuisia ja aamulla olen huomannut yöllä oikeasti itkeeni unissani.

Valoa ja voimaa viikonloppuusi!

Anonyymi kirjoitti...

Niin se mieli vain työskentelee vaikka itse ei jaksaisi. Olipas hassusti sanottu, mutta tuota minä kyllä tarkoitin.

En oikeastaan usko, että menettäminen välttämättä karaisee menettämisen pelkoa vastaan. Pikemminkin menetykset haastavat turvallisuuden tunteen ja silloin voi olla vielä herkemmillä.

Mutta katedraalin puhdistaminen, hmm, minun korvaani se ei välttämättä kuulosta huonolta. Onko tässä juuri sitä uuden alun tuntua?

Nana kirjoitti...

Hei pitkästä aikaa...blogimaailma on minulta monista syistä jäänyt, välillä käyn täällä, mutta itse en jaksa kirjoitella. Kun luin kirjoituksesi tuli mieleen tämä teksti Jose Luis Peixoton kirjasta Tyhjä taivas. "Ehkä ihmisen sisällä on valo, ehkä kirkkaus, ehkä ihmistä ei ole tehty pimeydestä; ehkä varmuus on kevyt tuuli ihmisen sisällä ja ehkä ihminen on se varmuus, joka hänellä on".

SeijaTuulikki kirjoitti...

Hei Pilviharso!

Otatko leikkimielisen

Kuka, Mitä,Missä, Millä,Milloin,Mitä mielessä nyt? haasteen vastaan...

...minut haastoi tähän leikkiin Runotalon Sari.

Pilviharso kirjoitti...

Susa,
aivan, tyyny märäkänä.

Liisa,
"Menetykset haastavat turvallisuuden tunteen..." - juuri noinhan tässä on käynyt. Asian (mitä vaan voi tapahtua kelle vaan) tiesi teoriassa, mutta kun se tuli käytäntöön - tässä ollaan, ajoittain kammottavien ajatusten vankina.

Katedraalin uusiksi, ei sitten kuitenkaan hassumpaa...

Nana,
Olen ko. kirjan lukenut, juuri tuo kohta jäänyt huomioimatta. "Ehkä varmuus on kevyt tuuli ihmisen sisällä...
Kiva kun ilmaisit olemassaolosi pitkästä aikaa!

Tähtisilmä,
Otan vastaan, kiitos!

kaisu marjatta kirjoitti...

puhutaan paljon meditaatiosta. en ehkä tiedä mitä se edes on. joskus hiljaisuudessa keskustelen oman sisimpäni kanssa kaikesta mahdollisesta. joskus löydä pieniä hyviä oivalluksia, jotka ei kysymttä tule.miten lakata ajattelenast yhtään mitään, kun aina tunkee joku asia mieleen

Pilviharso kirjoitti...

Aikatherine,
Niinhän se on, että sisäinen puhe tulee helpoimmin päälle. Mutta voin myös sanoa, että parin vuosikymmenen kokemus on tuonut enemmän sitä hiljaisuutta ja tyventä, tyhjää rauhaa, jolle ei ole sanoja ja kuvia, vain on. Ehkä "lullutus" on paras sana sitä tunnetta kuvaamaan. Joskus se onnistuu paremmin yksin, joskus samanhenkisessä ryhmässä.