keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Elämää Eteenpäin - kyllä!

Hyvää tätä vuotta! Joulu luikerreltu läpi, mutta jotenkin helpommin kuin edellinen joulu. Varhain jouluaattoaamuna olen saanut kokea jotakin Elämää Suurempaa, oman tähtihetkeni ja aiheena tietenkin toiselle puolelle siirtynyt Lapseni. Sitä hetkeä muistellessani mustimmat ikävän ajatukset ovat laimenneet oitis. Ihanaa, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen - täällä sekä siellä toisella ulottuvuudella. Näillä mennään nyt, yritetään ainakin.

Olen ilmeisen työorientoitunut, sillä innolla kävin arkeeni käsiksi ja olen touhunnut tässä kotitoimistossa kaikenlaista, uuttakin. Työni on voimavarani, yksi asia josta tietoisesti olen ottanut kiinni. Onneksi on näin: hyvä ja mieluinen työ.

Monia joulun jälkeen mietityttää ruoka. Myös minä tässä vaihdan ravintoa vähähiilarisempaan, sillä se sopii minulle hyvin. On vain joskus niin pulmallista taikoa nopsaan ja nälkäisenä jotakin muuta syötävää kuin leipää tai pastaa. Semminkin kun verensokeri on tätä heilahtelevaa sorttia. Mitään uudenvuodenlupauksia en tehnyt, sillä kaikkinainen itsensä pakottaminen on minulle vaikeaa. Mieluummin yritän lempeästi kannustaa kuuntelemaan itseäni kokonaisuudessan.

Kuten tarvitsen aina hengen ravintoa. Olen Tagoren ystävä, kiitos siitä Hannelle, joka johdatti minut Tagoren ruonojen pariin. Tässä teille yksi maistiainen:

Kun kuolema tulee ja kuiskaa minulle:
”Päiväsi ovat lopussa”,
sallikaa minun sanoa hänelle: ”Olen elänyt rakkaudessa
en pelkästään ajassa.”
Hän kysyy: ”Tulevatko laulusi säilymään?”
Silloin vastaan hänelle: ”Sitä en tiedä, mutta
tämän tiedän: usein laulaessani tunsi,
että olin löytänyt iäisyyteni.”

- Rabindranath Tagore

10 kommenttia:

Marikki Kuusi kirjoitti...

Hieno runo! Taidan etsiä lisää Tagorea.

Leena Lumi kirjoitti...

Olipa vaikuttava runo/laulu.

Minunkin ajatukseni liikkuvat nyt josskain poissa...sateenkaren tuolla puolen, mutta arki auttaa. Usein arki on parasta!

Helena kirjoitti...

Nyt kiinnostaa, että mikä tuo tähtihetki oli.

Titti kirjoitti...

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää uudelle alkaneelle vuodelle!♥

Mk kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!

Tagoren runo on kaunis, minäkin taidan etsiä niitä lisää.

Työ on tosiaan voimavara, ja varsinkin hyvät työkaverit.

Onneksi tulee myös tähtihetkiä, ja usein ne yllättävät ja ilahduttavat kauan aikaa.
Ihanaa että sait sellaisen joululahjan.

-Asta- kirjoitti...

Toivon sinulle sydämestäni hyvää, lempeää onnellista tätä vuotta. Kaunis runo kertakaikkiaan! mielessä liikahti. Etsin lisää käsiini.

illusiah kirjoitti...

Ennen joulua täälläkin koettiin menetys. Ei ihan perheenjäsen, mutta ystävä, jonka menetys olisi ennen ollut rankempi juttu. Nyt tiedän ihan varmasti, että hän elää edelleen! Voi surra vain hänen lähiperheensä kokemaa menetystä, mutta ei ystävän tilannetta. Hänellä on asiat maailman parhaiten!

tinttarus kirjoitti...

Runo kOsketti. Sai hetkeksi seisahtamaan ja jotakin sanoista jäi matkaevääksi eteenpäin mennessä.Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Tulin käymään. Kiitos sinulle tämän blogin pitämisestä, uskon että se antaa monelle paljon. Ajatukset ja tunnelmat ovat tuttuja ja mietityttävät, sillä pari vuotta sitten omassakin lähisuvussani kuoli nuori aikuinen aivan ennen aikojaan, ja olemme kaikki seuranneet surun läpielämistä milloin sydän syrjällään, milloin varovaisen helpottuneina. Voimia sinulle, jään seuraamaan kirjoituksiasi.

Pilviharso kirjoitti...

Marikki,
Tagorea ei voi kuin suositell!

Leena L,
Arki rules!

Helena,
Lisätietoja saat: sähköpostitse...

Titti - sulle myös! Ja halit!

Mk - niiiiin... Halit

Valokki -hyvä kun herätti!

Illusiah,
Lämmin osanottoni. Niin. Hautajaisissa sitä itkee jäljelle jääneiden surua, ehdottomasti juuri sitä, vain sitä.

Tinttarus,
Olen iloinen, että Tagore nappasi.

Liisa,
Kiitos kommentista, jota arvostan juuri siksi, kun välilä miettii oman blogin mielekkyyttä. Nyt taas ymmärrän, miksi kirjoitan..