lauantai 22. tammikuuta 2011

Pulp pulp

Sellaista aikaa, että kuplii kaiken aikaa. Hyvää siis. Ihan kuin jokin kansi olisi poistunut sisäisestä ruukustani ja ideoita tulee niin että päätä huimaa. Valitettavasti (?) ideani eivät liity mitenkään kodinhoitoon tai sisustukseen, vaan työhöni ja toisten ihmisten iloksi - sitä kautta minunkin. Nyt niitä oraita on vain sen verran paljon, että karsittava on. Luovan ihmisen on kuulemma jätettävä puolet upeista ideoistaan pois, sillä kaikkea ei vain ehdi tehdä. Tai sitten ei ole aikaa istua ja ihmetellä. Meinaa nimittäin tulla kiire ja aika kulkee liian nopsaan...

Vuosia sitten luulin, etten ole lainkaan luova. Ymmärsin silloin luovuuden ainoastaan käsillä tekemiseen, taiteellisuuteen ja muuhun näkyvään. Nyt kun luovuusruukkuni kansi on revähtänyt auki, en epäile hetkeäkään, etten olisi luova. Ehkä en ollut vain valmis, ehkä vain olin väärässä ympäristössä.

Kermakakkuelämäni (huomaako tämän vitsiksi?) päälle humpsahti vielä tähtihetki meditaatioillassa. Täysi ylläri eikä kuitenkaan liity edesmenneeseen Lapseeni. Jotakin, jota en ole osannut odottaa, mutta joka laittoi minut kiitolliseksi, nöyräksi, iloiseksi ja onnelliseksi. Todiste taas, että elämä on Iso Asia.

Tämä kaikki siitä huolimatta, että yhtä lasta on loppumaton ikävä. Uskon kuitenkin, että hänkin on onnellinen onnestani.

Ikävänä uutisena voin kertoa sen, etten juokse nyt aamupostia laatikolta. Kaaduin eilen omalla työtuolillani istuvilleen tähän lattialle ja vaapun nyt kuin ankka. Hehheh.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on kivaa, kun ideoita alkaa pulpuamaan, mutta jos se pulppuaminen tulee yli äyräiden, niin sitten olen pulassa.

Oikeastaan odotan sitä, että jonain päivänä alkaisi taas pulppuamaan. Se olisi vaiheeksi mukavaa.

Moni ihminen käsittää luovuuden kyvyksi tehdä käsillä jotain. Luovuus ilmenee niin monin tavoin ja uskon meissä jokaisessa olevan enemmän tai vähemmän luovuutta. Se pitäisi vaan osata ottaa käyttöön ja vähän ruokkiakin sitä...

-junika-

Liisa kirjoitti...

Ihanaa nähdä miten valo loistaa kirjoituksesi läpi. Ihastuttavaa. Näkee miten mieli liikkuu ja löytää uusia mahdollisuuksia. Kodinhoito on ehkä vähän toissijaista silloin, ellei nyt luovuus satu ohjautumaan siihen suuntaan - harvemmin sattuu, minulla ainakaan.

Minäkin luulin joskus etten ole luova. En luule enää. Sitä kantaa kaiken maailman stereotyyppisiä käsityksiä asioista, ennen kuin ymmärtää ajatella laajemmin. Mutta hyvä näin!

hanne kirjoitti...

Minäkin aistin ja koin tuon sinun valosi ja kepeytesi..
Luovuus yleensä nähdään ja koetaan hyvin kapeasti..
Elämäänsäkin voi elää luovasti, ajatella voi luovasti, siivota...mitä tahansaonkaan, luovuus saattaa olla mukana, jos on rohkea, uskalias, laittaa itsensä likoon, ei tukeidu tuttuihin, turvallisiin, etsii kaaoksen keskeltä jotain, jaottelee, kasaa uuteen uskoon..
olkaamme luovia päivässämme..
halaus sinulle =)

Laventeli kirjoitti...

Tulla tupsahdin blogiisi toisen kautta.
Luovuutta on monenlaista - mielestäni, se voi olla kyky auttaa toisia ihmisiä, selviytymisluovuutta elämäntilanteista ja tietty sitten käsillä, äänellä, jne. luomista, pitkä listahan niitä on. kun oikeen rupeaa ajattelemaan.
Kirjoituksesta pulppuaa todella ahaa-elämys, ilo.
Valoa päiviisi

Kaarnikka kirjoitti...

Valo ja kuplinta loistaa postauksestasi, ihanaa että on niin! Tuo meditaatio kiinnostaisi minua kovasti. Kaikkea hyvää sinulle toivon

Pilviharso kirjoitti...

Junika,
Äyräitten yli pulppuamisessa on juuri se priorisoinnin vaikeus, niin hyvässä kuin huonommassa tulvassa. Joo, itsekin alan vasta jotakin ymmärtää tästä luovuudesta...

Liisa,
just ihan samat ajatukset kuin ed.

Hannelle itelleen halaus, kun laittoi vielä niin kauniin kortin!!

Laventeli,
"selviytymisluovuutta elämäntilanteessa" - jee, siinä olet tainnut olla aika luova! Tervetuloa tänne!

Kaarinikka,
Meditaatiossamme (pieni piiri) oli taukoa, joka taisi tehdä hyvää. Nyt taas ihan uusia juttuja. Meillä on muuten niin, että kaikki joutuvat siinä hommiin, ei vain kuunnella yhtä.