sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystävänpäivätervehdys Blogiystäville!

(Nightwish: Kuolema tekee taiteilijan)

Kirjoittamisen tarve ei ole kaikonnut mihinkään. Kuitenkaan. Uudistumisen tarpeesta olen edelleen yhtä ymmällä enkä osaa päättää mitä teen tälle blogille. Olen kopioinut tekstit omalle koneelleni, jos ne täältä joskus laitan katoamaan. Jos. Ja kun en muuta tiedä, otin sitten radikaalisti uuden fontin käyttöön. Ehkä uusi ulkoasu vielä ja sitten mukauudistus on tehty?


Töitä olen tehnyt, työt ovat suorastaan kantaneet minua. Joissakin muissa asioissa olen käynyt vuoristoradan ylhäällä ja alhaalla, missä lienenkään nyt menossa. Vanhat, ikävät ajat nousevat jotenkin pintaan ja saavat minut kokemaan tunteita todella voimakkaasti, vaikka nykytilanteet ovat toki toiset. Rääkki, jota kävin ennen Lapseni kuolemaa ja vaikea luopuminen, joka sen jälkeen jatkuu vaan, ovat kiinni minussa, osa minua. Tällaisena pitäisi mennä vaan eteenpäin, menneet kivut takiaisina roikkumassa.

Ehkä odotan päivää, kun suhtaudun tulevaisuuteeni valoisasti, iloisen optimistisesti. Että olisi luonnollista ajatella "kaiken käyvän hyvin". Kun ei käy. Näkemykseni vanhenemisesta on pelkkää rankkaa luopumisen tietä, jonka ainoastaan oma kuolema pelastaa. Jossa siinäkin on se huono puoli, että rakkaat joutuvat lähtöäni suremaan. Pattitilanne, tässä oon enkä muuta voi.

Kuolema on "kaverini" niin tiukasti vielä, että saatan olla hyvinkin sarkastista seuraa. Olen ärsyyntynyt siihen liittyvistä hymistelyistä tai siitä, ettei kuolemasta edes saisi puhua. Jos joku välttelee sitä aihetta vimmalla, hän ei seurassani viihdy. On nähty jo.

Jotta näillä valoisilla ajatuksilla tulin toivottamaan teille kuitenkin ja joka tapauksessa

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Sillä teitä on niiiiiin monta täällä ja nimenomaan teiltä olen saanut valtavan määrän tukea tänä suruvuotenani. Olette arvokkaita ja ihania ihmisiä jokainen!

9 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää Pilviharso! : )

Titti kirjoitti...

Lämmin halaus Sinulle ystävänpäivänä! ♥

hanne virtauksesta kirjoitti...

Sinulla Pilviharso toivotan ystävänpäivää halausten kera.
Koskettava, vaikuttava tuo sinun postauksesi, suoraan sydämestä..

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

... hyvää ystävänpäivän jatkoa myös sinulle. Kiva kuulla sinusta. :)

Kirsi-Marja kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää sinulle! Tuo viimeinen postauksesi oli taas niin kostettava. Oli kiva kuulla sinusta pitkäastä aikaa :)

Leen@ kirjoitti...

Samoin minä liityn toivottajien joukkoon: lämmin halaus sinulle, ystäväni, olemme kulkeneet merkillistä vuotta tuntemattomassa maastossa kohta vuoden toinen toisellemme huhuillen. Synkässä pimeydessä se huhuilu on merkinnyt paljon, taas osaa suunnistaa eteenpäin, ei pysähdy paikalleen.

Miten muuten käytännössä kopioit kirjoituksesi? Kopioit jokaisen erikseen omaan tiedostoosi? Olen itse samaa urakkaa aloitellut, enkä keksinyt muuta tapaa, työlästä klikkailua, huomasin, että päiväyksetkin on naputeltava erikseen, kommentteja en tallenna, vaikka osa niistä on hyvinkin tärkeitä.

Mk kirjoitti...

Samoin sinulle, vaikka myöhässä olenkin!

Tuohon tulevaisuuteen.
Lapsen kuolema horjuttaa niin paljon elämää, kai voisi sanoa perusturvallisuutta, että tulevaisuutta on mielummin kokonaan ajattelematta.
Iloinen optimismi ja odotus sen suhteen saattaa olla liikaa vaadittu, ehkä on tarpeeksi kun pystyy elämään suht tyytyväisenä päivän kerrallaan.
Ja saattaa huokaista iltaisin että taas tämäkin päivä selvittiin ja kaikki läheiset kunnossa.
Itse ikääntyy, suku samoin, joten uutiset ovat enimmäkseen ikäviä.

Krisse kirjoitti...

Krisse täällä vierailulla..oikein mukavaa helmikuun melkein viimeistä viikko.-Krisse-

Pilviharso kirjoitti...

Kiitos kaikille toivotuksista ja tervehdyksistä: Verna, Titti, Hanne, Marjo, Kirsi-Marja, Leen@, Mk ja Krisse! - Mukava jälleen "tavata!

Leen@,
Aivan, kummallakin ollut outo ja rankka vuosi, missä koko käsitys- ja selviytymiskyky on asetettu äärirajoilleen, itseään etsien.

Kopiontiin voi olla fiksumpiakin tapoja, mutta minä teen näin: Avaan word-dokumentin jollakin nimellä ja ladon niitä siihen päivä kerrallaan. Nyt tein niin, että omaan surupäiväkirjaani lisäsin oikeisiin pvm-kohtiin näitä blogiartikkeleita. En siis kirjaudu blogiin sisään, vaan kopioin "päältä", kuin kuka tahansa blogia selaava.

Mk,
Herättelit minua ja arvostan kommenttiasi, koska tiedän sinun kulkeneen samankaltaista tietä. "Iloinen optimismi ja odotus saattaa olla liikaa vaadittu" - pysähdyin tämän ääreen... Aivan. Tässä sunnuntain kirjoituksessani selkeästi KAPINOIN edelleen tapahtunutta vastaan, haikailin sitä, mitä ei enää ole eikä tule. Iloinen optimismi ei ole realistista, sillä elämä on tätä. Myös tätä. Välillä surusilmäisesti näkee vain sen synkän, välillä paremman. En osaa selittää, mitä jollakin tasolla ymmärsin, mutta kiitos joka tapauksessa!