Pakattu on: vähän vaatetta, paljon kenkiä (vievät tilaa!) ja pakollisia purnukoita (ihonhoitoon etc). Ilman muuta pakkasin myös iloisen reissumielen... hmm. tai kannan sitä mukanani, kuten kannan syvää suruani.
Huvittaa, kun joskus tulee sellainen "hallinnan" tunne, rauha, eikä siinä mitään. Mutta kohta pian sen jälkeen joku toiselle puolelle siirtyneen Lapseni tuntenut ihminen tulee vastaan ihka eka kertaa tapahtuneen jälkeen - ja itkupallo räjähtää taas käsiin. Tätä se nyt sitten on, loppuelämä, enemmän tai vähemmän. Ikävä viiltää vain niin turkasen syvältä...
Mutta mikään ei estä minua nauramasta ja iloitsemasta, olemasta jotakin muutakin kuin sureva äiti. Näitä hetkiä toivon paljon matkallemme. Ainakin ryhmä koostuu melkoisen lystikkäästä sakista, joka ei kyyneleitäkään pelkää.
Viettäkää mukava viikko tahollanne. Tää lähtee ihan kohta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voi Pilviharso! Mitä kauneinta reissua sinulle/teille toivotan! :)
Varmasti lapsesi iloitsee kanssasi reissustasi ja matkaa mukanasi aurinkona paistamassa ja hellänä tuulena poskellasi!
Virkistävää matkaa sinulle!
Mukavia matkapäiviä sinulle.
Ihanaa matkaa sinne oikean sinisen maahan...
meri, siniset ovet, sininen taivas..
ja se lämpö!!!
Hyvää matkaa! Minäkin lähden reissuun huomenna.
Aurinkoista ja antoisaa matkaa!
turvallista ja antoisaa matkaa ystävä.
Kiitos kaikille matkatoivotuksista, niillä taisi olla taikansa: ihana reissu!
Susikairan akka,
olit oikeassa, sillä Lapseni, entinen Kreikan kävijä hänkin, oli monessa mukana!
Lähetä kommentti