lauantai 12. syyskuuta 2009

Aarrekarttaa ja syitä elää


Olen laatinut taas aarrekartan, nyt mukavassa naisporukassa. (Jollet tiedä, mikä se on niin, lisätietoa esim tästä.) Edellinen aarrekartta tuli tehtyä kolmikymppisenä sen aikaisin haavein - ja hyvin toteutuivat. Ainoastaan Roomassa en ole vielä käynyt, mutta onhan tuota reissua ollut muualle.

Nyt oli vaikeaa unelmoida, koska... perinteisiä unelmia ei oikeastaan ole. Sitten löysin yhden pikkumurusen sisältäni, toiveen, jonka annoin tulla esiin kuvien kautta. Silti vain minä tiedän sen, karttaani katseleva ei sitä todennäköisesti havaitse. Aarrekartta on muutoinkin oman hengen ja symboliikan tuote. Kuuntelimme aarrekarttaryhmässä toisten antamat huomiot, mutta silti lopullinen tulkinta on kunkin oma.

Olen muutenkin miettinyt syitä elää, olla ja pinnistää. Lähimmäiset ja heidän rakkautensa on vaikeimpina aikoina se aktivoivin voima ja merkitys, mutta myös nämä sisäiset motivaatiot on kaivettava esiin, jotta elämä tuntuisi joltakin. Yksi tällainen on omasta kehostaan huolen pitäminen. Rajan toiselle puolelle siirtynyt Lapseni sanoi murrosiässä kerran minulle, kun olin laittautunut illanviettoon: Äiti, sinä olet kaunis. Talletin sen sydämeeni silloin ja olen sitä nyt suruaikana kaivanut monta kertaa. Juuri hänen takiaan laitoin vedenkestävää ripsiväriä hautajaisiin ja ehostan edelleen, käyn kampaajalla ja jumpalla ym. Jotta Lapseni olisi toisella puolella iloinen, että äiti jatkaa elämäänsä, selviää. Tahdon antaa hänelle tämän varmuuden, haluan olla hänelle yhä se "kaunis" äiti.

7 kommenttia:

liskonainen kirjoitti...

voi minkä viisauden ja voimantuojan olet hoksannut!
lapsi saa olla ylpeä äidistään.
juuri tuollaisesta logiikasta liskonainen tykkää ja sitä arvostaa!

RunoTalon Sari kirjoitti...

Kävin täällä eilen ensimmäisen kerran ja nyt tulin taas takaisin, kun näin postauksen otsikon. Uskon aarrekartan voimaan lujasti. Toivon, että löydät sen avulla valoa ja voimaa elämääsi. Luin tarinaasi eilen taaksepäin ja moni asia mietitytti vielä pitkään jälkeenpäin. Mietin elämää ja ihmisiä. Pidän rohkeudestasi ja avoimuudestasi. Kiitos.

Verna kirjoitti...

Ja sinä olet kaunis... Kyyneleet silmissäni, mutta hymy huulillani luin ajatuksiasi. Olen onnellinen puolestasi, onnellinen siitä, että olet tallettanut nämä itseesi liittyvät ja sinussa asuvat aarteet.

miina kirjoitti...

Pilviharso, Ihanaa mitä olet muistanut. Ihana Lapsi. Sanoja, joita harvoin murrosikäiset vanhemmilleen lausuvat.

Mimosa kirjoitti...

Kauneutesi kumpuaa myös teksteistäsi, Pilviharso.

anja kirjoitti...

Miten tämä nyt sattuikaan, että juuri aamulla yritin muistella blogisi nimeä, jotta olisin voinut tulla katsomaan, mitä sinulle kuuluu! En sitä muistanut, mutta tiesin, että jos oikein etsisin kommenttieni joukosta löytäisin sinut <3 Nyt sinä sait viestini jotain muuta kautta ja kävit blogissani. Elämä on ihmeellistä :D Ehkäpä nämä rakkaamme yhdistävät ihmisiä, jotka muistavat toisiaan :)

Pilviharso kirjoitti...

Liskonainen,
Ja tämä äiti on ikuisesti ylpeä pojastaan! Emme ole pyhimyksiä (kaukana siitä), mutta opimme paljon.

Runotalon Sari,
Hauska tutustua! Tulen myös käymään!

Verna,
Sinä se vasta kaunis olet! Kiitos.

Miina,
Ilmeisesti on alkanut se hyvien muistojen tulvimisen aika. Tämä tankkaa.

Mimosa, kiitos kaunis.

Anja,
Sattumaa ei siis ole!