torstai 30. heinäkuuta 2009

Lähtevän ajatuksia


Onneksi tietyt asiat seestyivät (kts. edellinen postaus) ja alkaa tulla hyvä lomallelähtömieli. Hieman on sisäistä huteraa oloa siinä, kun edellisen kerran täältä läksin ja ilomielellä pakkasin, niin paluumatka olikin järkyttävän pitkä surumatka kotiin. Mietin, minkä verran tässä uskaltaa hehkuttaa loman alkua ja matkaa...

Olen siis ollut kotona kaikki nämä kuukaudet Lapseni kuoleman jälkeen, ja ympäristönvaihdos on mitä suositeltavinta. Toisaalta paikkakunta, jonne nyt menemme, on ihan vieras itselleni. Saariselkä ja etenkään talvella ei ole minulle vaihtoehto, todennäköisesti ei pitkään aikaan.

Eli olen varauksellisesti iloisella mielellä lähdössä. Täydennän koneella olevaa pakkaa-muista -listaani. Seuraan Pohjois-Savon säätiedoituksia. Mietin mukaan otettavan kirjakassin sisältöä. Pyykkään ja silitän kaiken mahdollisen täältä kotona - on sitten mukavampi palata likapyykkikassien kanssa. Mutta jännittää vähän.

Sitten näitä surevan äidin muita ajatuksia. Käyn välillä huvittaviakin keskusteluja edesmenneen Lapseni kanssa. Sanon hänelle jotakin ääneen tai mielessäni ja hän ikäänkuin vastaa ajatuksiini, nopsaan. Eilen rähisin hänelle autoa ajellessani, että jos siellä taivaassa ei muka tarvitse syödä, niin voitko väittää, ettet silti ikävöi niitä kuuluisia äidin lihapullia. - No, myönnetään, oli vastaus, - saat tehdä niitä heti kun tulet tälle puolelle... En voinut olla ääneen nauramatta omille (ja hänen) ajatuksilleen! :)

Kuva: www.pixdaus.com

7 kommenttia:

miina kirjoitti...

Mitä ikävää pelkäät tapahtuvan lomasi aikana? Ei tarvitse vastata. Vain itseltäsi kyselet.

Erittäin hyviä keskusteluja. Voi Pilviharso, kun tekisi niin mieli rutistaa ihan oikiasta eikä vain avaruuvven välityksellä!

Krisse kirjoitti...

Leppoisaa lomaa...rauhaa ja rakkautta..lepoa...

Mk kirjoitti...

Aurinkoista ja antoisaa Savon lomaviikkoa!

Sinä käyt keskusteluja, minä mietin monesti jostain jutusta että tästä poika olisi pitänyt, tai tästä olisi ollut mukava kuulla hänen mielipiteensä.

Mimosa kirjoitti...

Levollisia lomapäiviä, Pilviharso!

Kyllä tuo keskustelunne oli hauska! Purskahti nauru täälläkin päässä :oD

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Ja hyvää lomaa.
Tuli mieleeni kysäistä, että oletko lukenut Lorna Byrnen kirjan Enkeleitä hiuksissani?
Itse aloitin kirjan lukemisen kuluneella viikolla. Vaikuttaa aika kiintoisalta.
Kopioin sinulle tähän linkki vinkin.
http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789511237198

Terveisin SatuSanna

Leen@ kirjoitti...

Toivottavsti loma oli/on hyvä irtiotto arkiympyröistä. Suruhan kulkee mukana kaikkialle, siitä ei eroon heti pääse.

Kuolema vei minunkin suvussani viikko sitten rakkaan ihmisen aivan kesken kaiken. Järkyttävän pitkää surumatkaa on tuoreen lesken ollut tehtävä, miten ne viestit tulevatkin usein matkan takana olijoille?

Pilviharso kirjoitti...

Miina,
Rutistellaan sitten näin, avaruuvvellisesti.

Krisse,
Kiitos, leppoisaa on jo!

Mk,
Niin. Nyt ymmärrän tämän, kun sanotaan, että kuollut läheinen kulkee sydämessä aina mukana. Ja päässä näköjään.

Mimosa,
:)

SatuSanna,
Hei, uusi tuttavuus! En ole ko. kirjaa lukenut. Laitoin heti sen varaukseen kirjastosta. Kiitos vinkistä!

Leen@,
Niin, se suru kulkee mukana, mutta jotenkin myös oli helpottavaa olla toisissa ympyröissä, ilman näitä mahd. tuttujakin.