torstai 18. kesäkuuta 2009

Vihreää, viileää juhannusta

Juhannus... Mitä oli vuosia sitten? Mitä oli vuosi sitten? Mitä oli kolme kuukautta sitten...?

Matka, jonka olen kolmessa kuukaudessa tehnyt, näkyy jo nyt hieman erilaisena. Ajattelin heti Lapsen kuoleman jälkeen, että kun olisi kesä, kun menisi edes kolme kuukautta vauhdilla, niin jos se helpottaisi. Menihän se aika, mutta hitaaaaasti, kertaa kolme hitaammin. Toki on paljon helpompi hengittää, kun on käytännön asiat tehty, monenlaista lehteä käännetty. Mutta vasta nyt on Oikein Iso Ikävä. Ikävöin Lastani jopa hänen ystävien puolesta, jotka alakuloisena ihmettelevät, mitä nyt juhannuksena tehdään ilman tätä ystävää. Heillä oli tietyt luonnossa liikkumisen perinteet, joissa Lapsellani oli tärkeä osuus.

Tuplasuru on vääntäytynyt kehooni. Jos oma mieli on jotenkin kestänyt, niin ruumiissani se näkyy: olen psoriaseksin pilkuttama, ollut jo monta viikkoa. Ei auta rasvat eivätkä valohoidot. Aikako auttaa? Olisiko vinkkejä teillä kesälukijoilla?

Kropan pettämisen myötä olen miettinyt, mitä voisi kohdallani olla ns. oikein sureminen. En ole tallannut asioita jalan alle, olen itkenyt aina kun siihen on ollut hyvä tilaisuus. En ole mökittynyt vain kotiini, vaan uskallan jo Prismassakin tavata tuttuja. Joskus jopa soittelen ystävilleni ja pysyn heidän kertomuksessaan. Välillä otan itkusessiot musiikin, rummutuksen tai hiljaisuuden kanssa, yksin kotona. Välillä puhua pulputan kaiken uudelleen, kun joku sen haluaa kuulla.

Silti paketti on varmaan niin iso, että psori ja sitä edeltänyt angiina iskivät päälle. Enempää en osaa, olen niin pieni. En hallitse mitään elämässäni, en edes suremista. Hiiteen kaikkin elämänhallinnan tai pohtimisen oppaat! Olen itsekin sortunut tyhjänpäiväiseen pohtimiseen, mitä elämä on ja kuinka se vastaanotetaan iloineen ja suruineen. Käytäntöön soveltaminen tässä on vaikeinta - voin vakuuttaa!

Kotiin tulee kuitenkin juhannus. TalonMies kantoi Nuorimmaisen kanssa pari juhannuskoivua portaiden viereen. Radiosta kuuluu hermakkaa tanssimusiikkia (tyhmiä mainoksia vain välissä). Ruokaa on varattu vaikka kuinka paljon, vaikkei meitä ole kuin kolme. Keskimmäinen lapsisista viilettää Porissa, Raumanmeren juhannusfestareilla.

Nyt kun katson tuota festivaaliohjelmistoa, en ihmettele, miksi hän lähti niihin bileisiin. Siellä esiintyy mm. Maj Karma. Heidän biisi, joka kolahti meille kaikille läheisille sureville, on tässä. Juhannuksen kunniaksi, Lapseni muistoksi, olkaa hyvät: Salama.

Kohta lähden rakkaan harrastukseni pariin eli lukemaan kirjoja (huom: keskittymiskykyä on!). Menossa ovat mm. Isabel Allenden "Sydämeni Inés", Juha Itkosen "Myöhempien aikojen pyhiä" ja Allison DuBoisin "Näkijän tarina".

Kaunista, vihreää ja onnellista juhannusta teille kaikille! Rakastakaa toisianne ja kertokaa se myös - sitä ette koskaan kadu!

12 kommenttia:

Mimosa kirjoitti...

Huh, ei ihme että biisi iski kuin salama!

Jostain tulvi sellaisia sanoja sormenpäihini, Pilviharso, että ihminen on suuri kokiessaan pienuutensa.
Kauniita hetkiä päiviisi <3

miina kirjoitti...

Pilviharso, muistaakseni Hellsten sanoi, ettei elämää voi hallita. Elämänhallinta on yksi meidän aikamme muoti-ilmiö.

Hyvää Juhannusta!

leenuliini kirjoitti...

Aivan uusi tuttavuus minulle tuo Maj Karma. Pitäneepä katsoa heidän muitakin tuotoksiaan. "Totuus iski kuin salama" kertoo paljon.
Olen myös ostanut jossain vaiheessa tuon Näkijän tarinan, mutta en vielä lukenut muutamaa sivua pidemmälle. Kirjan tekstit tulivat uniini, joten taidan olla hieman liian herkkä tuollaiselle tiedolle. Pitänee yrittää uudestaan.
Suloista Jussin aikaa koko perheelle!

anja kirjoitti...

Kiitos kun kävit blogissani ja jätit sinne viestin, niin löysin sinut uudelleen. Luen tämän joskus oikein paremman ajan kanssa, nyt hyppelin sieltä täältä pätkiä katsomassa. Olet ollut mielessäni, mutten muistanut blogisi nimeä enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt sinua. Siispä, mukavaa kun kävit. Ja kiva, jos saamasi viestit ovat lohduttaneet. Eikö olekin merkillistä, miten tuntemattomienkin ihmisten osanotto voi merkitä niin paljon... Voimia, iloa ja hyvää jatkoa elämääsi sekä hyvää juhannusta sinulle ja perheellesi. :D

Ofelia kirjoitti...

Tulin nyt tänne toivottamaan sinullekin Hyvää Juhannusta! Kaikesta huolimatta... Vastasin omaankin blogiini sinulle mutta toivotukset parempi sanoa sinun maallasi. =)

Onhan ihminen kokonaisuus, joten en ihmettele että kaiken henkisen stressin keskellä kroppa alkaa myös oireilla. Ei se välttämättä sitä tarkoita että jotenkin olisit jotain tukahduttanut tms. Psorista en tiedä mitään joten en osaa neuvoa...

Minä olen Porista mutten koskaan ollut missään juhannusjuhlilla siellä, hassua!

Voimia sinulle! <3

Krisse kirjoitti...

Hyvää juhannusta..

Minusta tuntuu hyvältä kun osaat niin hyvin kirjoittaa tuntemuksistasi..uskotko se helpottaa..monella ihmisella ei ole kertomisen lahjaa..sinulla on...

hanne virtauksesta kirjoitti...

Tunteet, mielentila näkyvät heti kehossa, ihossa...
tietty vois kokeilla...sinkkiä...omega 3...
Atooppiseen ihottumaan on monet saaneet ihmeparannuksia sinkillä...myös kromi ja magnesium...

Ihanaa Juhannusta sinulle ja perheellesi....
minä luin just "poika raidallisessa pyjamassa"...jäin miettimään vahvasti kirjan sanomaa, etenkin loppua...tykkäsin kirjasta...haluan katsoa sen myös elokuvana...

Susikairan akka kirjoitti...

Tulin toivottamaan sinulle hyvää Juhannusta. Kiitos, kun olit käynyt "kylässä".

Hassua, minä luen juuri tuota Hannen mainitsemaa "poika raidallisessa pyjamassa".

Lämmin halaus sinulle, Pilviharso!

karhurannanesa kirjoitti...

Tämä on sinun tiesi. Siihen eivät auta toisten kirjoittamat oppaat ja neuvot, sillä vain sinä voit tuntea sen tien jolla itse kuljet. Et voi surra väärin. Tiedän sinun tietävän tämän.

Hyvää juhannusta. Maj Karma rocks!

Villiviini kirjoitti...

Kiva kun kävit - hyvää juhannusta itsellesikin. Kuten muutkin ovat moneen kertaan sanoneet, niin ihminen vain on tällainen kokonaisuus, että kroppa reagoi suruun ja tuskaan, mutta onneksi myös iloon. Valoa pilviharsojenkin takaa!

Roosa kirjoitti...

Tänään paistaa päivä taas. Muistoja menneestä ei voi kukaan ottaa pois, (vaikka ei kai sinnekään saa kadota, menneeseen). Kiva kun kävit sivuillani.
Kesä jatkuu.

Pilviharso kirjoitti...

Ensin: Kiitos kaikille juhannustoivotuksista!

Sitten:

Mimosa,
Totuus iski kuin salama.. Pienenä ihmisenä olo on lopulta kuitenkin luontevampaa ja turvallisempaa kuin suurena. Voi vain levittää kädet ja antautua.

Miina,
Oikeesti en ole koskaan halunnutkaan hallita elämää. Kunhan toimeen tulisi ja tulisi toimeen.

Leenuliini,
Niin pitää just lukea sitä, mikä hyvältä tuntuu.

Anja,
Aivan, kukaan ei ole merkityksetön. Etenkin siinä herkässä vaiheessa, kun jokaisen sanominen tai sanomatta jättäminen on huutomerkki. Kiva kun löysit takaisin tänne.

Ofelia,
Olet Porista, muttet tiedä mitään psorista! - Eivät mitenkään kuuluneet yhteen, mutta nyt näin ne noin.

Krisse,
Kiitos että postaukset vaikuttavat joskus selkokielisiltä.

Hanne,
sinkki - uusi ajatus, kiitti. Poika raidallisessa pyjamassa - myös tästä vinkistä kiitos.

Susikairan akka,
Käyn teillä usein, kommentoin tosin harvemmin. Nurkassa kyhjöttäjät eivät näy.

Olematon,
Ehkäpä siinäkin on hyväksymisen paikka, että hyväksyy oman tapansa surra, ainutlaatuisen.

Villiviini,
Kiitos valon toivotuksista, heti ilmat paranivat!

Roosa,
Onneksi on kesää jäljellä!