keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Rakkautta, ei rajoja


Ollaan, ollaan, täällä ollaan. Poissaoloni blogimaailmasta voi tulkita vain positiivisesti: muuta tekemistä yllin kyllin. Tarve purkaa kirjallisesti on välillä, mutta kun on niin paljon jättänyt sanomatta, ei ole jaksanut rajauksiakaan miettiä. Olen vain mennyt ja tehnyt sitä, mitä kukin päivä on eteeni antanut.

Olen ollut onnekas, kun olen saanut matkustaa, piipahtaa sekä Berliinissä että Kuusamossa. Saksan matka oli kuin tsekki, jotta sain mielenrauhan lapseni pärjäämiselle maailmalla. Rukalla olimme TalonMiehen kanssa ystäväporukalla, tiiviissä mökkitunnelmassa. Onneksi olemme tunteneet toisemme jo muutaman vuosikymmenen, joten sopu kasariluvun mökissä oli taattu. Opin paljon uutta hiihtämisestä ja ruuanlaitosta, olihan asiantuntijat paikalla. Yleensä olen matkalla kuin matkalla kaatua muksahdellut. Niin nytkin, mutta siitä selvittiin pienellä lepopäivällä Tropiikissa.

Yksi vuosi on taas umpeutunut: kolme vuotta Pojan lähdöstä. Vaikka on kuinka klisee, että aika auttaa, niin pakko se on myöntää - onneksi. Ikäväitku ei ole enää syyttelyä, oliko pakko kuolla, vaan jonkinlaista tyytymistä tosiasiaan. Kiitollisuutta, että olit täällä, opetit meitä, saimme rakastaa. Ja rakastamme edelleen, sillä kyllä hän pyörähteli täällä energia-aaltoina muistopäivänä. Minä juttelin hänelle suoraan ja isänsä taas sai musiikkiviestiä tahollaan. Jotta elossa on, kuollut poikani.

Maailmassani on uusia ulottuvuuksia tai sanoisinko, että entiset ulottuvuudet ovat syventyneet ja syventymässä. Nämä kokemukset ovat tuoneet minulle merkitystä elämään ja sen jatkamiseen. Koen elämäni melkoisen mielekkäänä ja pidän itseäni jopa onnekkaana: olen selvinnyt monesta, vaikka välillä rimaa hipoen. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että saan rakastaa ja minua rakastetaan niin paljon. Mitä ihminen muuta tarvitsee? 

10 kommenttia:

A kirjoitti...

Moi Pilviharso!

Tunnut päässeen poikasi kuolemasta
pahimmista ylitse. Omasta lapsestaan on vaikea luopua, ja antaa hänet tuonpuoleiseen.

Minun poikani kuolemasta tulee ylihuomenna 20v. Se tuntuu valtavan pitkältä ajalta jälkikäteen katsottuna.

Toivotan sinulle ja miehellesi hyvää jatkoa.<3

Mk kirjoitti...

Ihmeellisesti aika vain kuluu.
Ja tuo mukanaan myös paljon hyvää.

Valoisaa kevään jatkoa sinulle!

Mummo kirjoitti...

Tauko blogissa tuntuu nyt pelkästään hyvältä, kun sen seurauksena on näin valoisa kirjoitus. :)
Onneksemme aika on armollinen.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mukavaa, että olet taas täällä.

Ja on hyvä, että on kiirettä, sekin auttaa suruun.

Mukavaa kevään odotusta sinulle!

Helmi Nainen kirjoitti...

Iloa ja valoa sinulle!!!

Piri kirjoitti...

Kevätterveiset!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Ihanaa kohdata sinua täällä taas,Pilviharso.
Aurinkoinen, lämmin, suloinen tervehdys sinulle.
ihanaa, että olet alkanut taiteilemaan, leikkimään värien kanssa...
Kivaa viikonloppua sulle♥


inhoan noita sanaselvennyksiä,
tää on jo kolmas kerta kun en saa selvää..kohta en laita enää kommentteja näihin tai näille joilla on sanaselvennyksiä!! menee aikaa ja hermot.

Eija kirjoitti...

Onpa hienoa, että voit hyvin! Ikävä ja haikeus kuuluu asiaan vielä pitkään ehkäpä koko loppuelämän....jäin oikein miettimään, mitä sanoin, mutta en tarkoita edellistä ollenkaan negatiivisena. Ikävä ja haikeus ja kaikki muukin on helpompaa ja niihin liittyy paljon iloa ja onnea siitä, mitä olemme kokeneet, ennen ja jälkeen:)

Anonyymi kirjoitti...

Tunnistan kaikki tunteet. Lapseni kuoli 2 kk. sitten. Jos haluat (tai joku muu lapsensa juuri menettänyt) voit kirjoittaa miulle osoitteeseen helkk@hotmail.fi En tiijä miten tästä tuskasta pääsee pois.

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi, osoite oli väärin, se on helkk@hotmail.com.
Edellinen anonyymi