torstai 28. heinäkuuta 2011

Jokin on toisin

Mielenkiintoinen kesä. Olen oivaltanut jotakin olemisesta, itsensä hyväksymisestä, tasapainosta. Olen toki tiennyt (ja luullut sisäistäneenikin) hyväksy-itsesi-jutut. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen ihaillen taputellut kesän herkuista pullottavaa killimahaani ja ollut siitä vilpittömän tyytyväinen ja iloinen. Tämä kehon hyväksyminen - eikä siis henkinen piiskaaminen - on tuonut paljon hyvää oloa myös fyysisesti (helpottanut erinäisiä vaivoja). En tarkoita sitä, että päätän tässä ryhtyä ahmatiksi ja liikunnan laistajaksi, vaan tämä on tietynlaista hyväksyntää sille tilanteelle, jossa nyt sattuu olemaan. Kaaduin pari viikkoa sitten ja polvi on vieläkin niin kipeä, ettei sillä jumpata ja zumbata - ei sitten, ei vielä. Monelle lienee tuttu tilanne myös se, että nauttii herkuista ja tuntee sen jälkeen syyllisyyttä. Huono omatunto on nyt vaan poissa, olen kovasti kiitellyt kaikesta ihanasta, jota olen saanut syödä, en piiskaa itseäni pätkääkään. Ja isompien hellemekkojen kanssa kulkemista, ei niiden tiukkojen, piukkojen...

Samoin täällä talossa ja tontilla on tekemistä niin paljon, että päätä huimaa - jos sitä alkaa ajattelemaan. Tätä tehtävälistaa olen myös tehokkaasti poisopetellut ja pyrkinyt nauttimaan siitä tekemisestä, mikä kulloinkin on akuutein. Loppu saa odottaa. Nyt kun saunan ikkunanpuitteet on lakattu, niin viinimarjat varisevat - siis sinne... kunhan ehdin. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että minä en ole homingtyyppi, jolle tämä kaikki on luontevan ihanaa. Olen aina tiedostanut sen, etten ole tyytyväinen käsillä tekijä ja askartelija, vaan ajattelija, pohtija. Mutta ihan pienesti voi kodinhoidosta tykätä, hurahtaa ei tarvii.

Etukäteen kuvittelen enemmän kirjoittavani (yksi prosessi menossa), mutta kun tää aika meneen niin aatellessa, yleisemmin toisten tekstejä lukiessa. Esim. e:llä ja Junikalla on menossa mielenkiintoisia näkökulmia isoihin asioihin ja elämään.

Ja tänään pääsen taas ihanaan meditaatioryhmään! Muutenkin on mukavia, pieniä ihmeitä välilä tapahtunut, sitä kaikkea elämäni suolaa!

7 kommenttia:

A kirjoitti...

Tuntuu siltä, että raskaat pilvet ovat yltäsi kaikkoamassa, ja saat elämäsi vähin erin takaisin. Toivon ainakin niin---. Tämä prosessi kyllä muuttaa ihmisen psyykeä, ainakin minulta meni paljon hyvää ikiajoiksi, mutta opettelen elämään sen kanssa, mitä minulla vielä on. Ja siitä pitää osata iloita:)

Kaikkea hyvää elämäsi tielle Pilviharso<3

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Tutultapa tekstisi tuntuu... ihan tänä kesänä minäkin olen oivaltanut, että on ihanaa olla, kun on itseensä tyytyväinen.... Mitäs pikku vatsoista tai muutamasta liikakilosta...
Onnea uuteen oiivallukseesi...☺☺

Helmi Nainen kirjoitti...

Mukava lukea näin valoisaa tekstiä..kiitos!

Janne kirjoitti...

Itserakas kesä kuulostaa hyvältä! (Itserakkautta parempaa sanaa en just nyt keksinyt.)

Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on avain moneen asiaan. Jaksaa paremmin, kun ei tarvitse myöskään ajatella liikaa.

Mk kirjoitti...

Voi miten hyvältä tuntui lukea tämä!

Nana kirjoitti...

Minäkin olen viettänyt pientä kesää ja lomaa ihan itseni ja koirieni kanssa kotona...erilaista. Nyt haluan palailla blogimaailmaan uuden blogin myötä :)

Pilviharso kirjoitti...

Aili-mummo,
Niin mietin tuota surua.. Ei se päälle näy eikä siitä aina halua kirjoittaa, sillä... se vaan ON, sen kanssa on oltava.
Kiitos ja kaiket hyvät sinullekin!

Irmastiina, niin vapautetaan!

Hymytyttö, kyllä se sinunkin naamasi valostuu!

Janne, Itserakas on tässä oikein hyvä. Hyvällä tavalla itserakas. Hyvin itserakas. Hyvästi itserakas... No, nyt aloin leikkimään...

Mk, kiitos! Ja hyvältä on tuntunutkin.

Nana, tauko on joskus paikallaan. Tässäkin se vuorovesiajattelu.