tiistai 28. kesäkuuta 2011

Sattumaa?

Istun sohvalla ja lepuutan salaattiannosvatsaa. Menossa on mm. matonpesu-urakka, jota en voi oikeana urakkatyönä kuitenkaan ottaa = kädet eivät kestä. Silti mukavaa hommaa, vähitellen puhdasta painepesurilla sutsuttaa, samalla tietäen, etten ainakaan omalta osaltani kuormita läheistä järveä. Pyykkikone puolestaan jyskyttää tyynyjä yksi kerrallaan. Tällainen kesätyö on ihan kivaa.

Mielessäni kuitenkin isot asiat. Kaivoin aamulla vanhasta digisäilöstä esiin valokuvia ja kopioin niitä uudelle koneelleni. Lähinnä veri veti taas Pojan kuviin ja jäin tuijottamaan yhtäkin, jossa hän oli TalonMiehen syntymäpäivillä rennon oloisena, puvun takki päällä. Katselin Pojan vieressä olevaa miestä myös sen enempää ajattelematta. Tunnelma oli taas kuitenkin kaihoisa ja soittelin samalla Youtubesta Missä muruseni on ja vastaavaa. En itkenyt.

Meni pari tuntia ja sain suruviestin. Ko. mies, jonka vieressä Poika seisoi valokuvassa, on nyt murheen aallon pohjalla: hänen lapsensa kuoli...

Viikonlopuksi on tulossa jotakin erikoista. Olen hyvän ysävän kanssa menossa Turkuun henkisille kesäpäiville. Ihku innolla odotan sitä matkaa, vaikka yritän olla myös liikoja odottamatta. Ainakin saan ystävän kanssa olla yhdessä kolme kokonaista päivää ja se on Lomaa vasta se!

9 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Olen sanaton... tämä on koneen avattuani, toinen lukemani blogi ja molemmissa kerrotaan ystävän kuolemasta.

Jaksamista sinulle!

Toivotaan, että matkasi Turkuun on onnistunut ja tuottaa iloa...

Aili-mummo kirjoitti...

Ei meille pelkkiä ilonpäiviä anneta, surunpäivät pitää myös elää, valitettavasti<3

hanne virtauksesta kirjoitti...

Missä ne henkiset päivät Turussa ovat?
samalla ois keski-ajan markkinatkin..

Ihania hetkiä päiviisi kesän keskellä ♥

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen kuvia tässä selaillut, elänyt kolmen vuoden takaisissa ja kahden vuoden takaisissa. Keikkunut kaarnalaivana murheen aalloilla. Yllättävän syvät aallot tulivatkin.

EN usko enää sattumaan, tai no, onhan sitä sattumaakin toki olemassa, mutta tuo sinun "kuvaepisodi" kertoo siitä, että saamme viestejä myös tasoilla, joille emme ole välttämättä automaattisesti virittyneet.

Mukavia turkkusen päiviä sinulle, Pilviharso!

-junika-

Mk kirjoitti...

Elämä vetää välillä sanattomaksi.

Tytärkin on menossa viikonloppuna Turkuun, hääpukua sovittamaan.
Toivon teille molemmille turvallista ja onnistunutta viikoloppua siellä!

Pilviharso kirjoitti...

Irmastiina, kuolema on niin omaa luokkaansa jutun aihe, pysäyttää monia. Kiitos toivotuksista!

Aili-mummo, näin on. Kuuluu ihmisen elämään.

Hanne, kivoja keskiaikaisia juhlia sinulle, sinne emme ehdi. Ruissalossa on meidän kekkerit, varattu jo aika päivää sitten.

Kiitos Junika, siltä se tuntuikin, että tietoa tuli.

Mk, kiitos. Onpa Turku nyt suosittu! Ihanaa, hääpukua, sellaista sitten tulossa!

Leenamarketta kirjoitti...

Onnistunutta viikonvaihdetta Sinulle!

aikatherine kirjoitti...

aivan kuten toisetkin sanon, elämä on joskus hyvin surullista, peiniäö sanoja sivulla on runo merellä sekä vifeo. ei ihan sama aihe, mutta elänä muutoksista. sitten kerron että haluan antaa sinulle lahjan sivilla ajatellaan aik..

Pilviharso kirjoitti...

Leenamarketta, kiitos - nappiin meni!

Aikatherine, kiitos lahjasta!