lauantai 6. marraskuuta 2010

Ruokajuhlat ja ajan pohdintaa

Viime vuonna pyhäinpäivänä... ihan kamalaa, tuskallista. Onneksi, onneksi, onneksi elämä vie eteenpäin. Eteenpäin kuoleman tapahtumasta, lähemmäs kohtaamista. Linda Olsson kirjassaan Sonaatti Miriamille sanoo sen kertojansa kautta näin:

"Nyt tuntuu kuin pikemminkin muistaisin tuskani kuin kokisin sen. Muistan kivun, jota tunsin muistojen pyyhkäistessä ylitseni, kun istuin siinä terassilla. Nyt minulla on vain omien tunteitteni muistoja, ei enää alkuperäisiä tunteita. Sinä päivänä tunteet olivat vielä eläviä, kipu todellinen. Kun nyt muistelen sitä, näen selvästi jokaisen yksityiskohdan, mutta en enää ole siinä sisällä. Oma kipuni on kalkittu ikiajoiksi. Kannan sitä mukanani mutta se ei enää ole elävää."

sekä:

"Saattaa olla, että ihmisen täytyy elää kokonainen vuosi alkaakseen ymmärtää, ettei elämä enää koskaan palaudu ennalleen mutta silti se voi jatkua."

Koko eilisen päivän vietin keittiössä ja valmistin neljän ruokalajin päivällisen kymmenelle hengelle. Illalla ihanat, eläväiset ja eri-ikäiset ystävät tulivat ja nauttivat ne kanssani. Minäkin nautin siitä, että pystyn taas tähän, iloiseen ja huolettomaan hetkeen menemiseen.

8 kommenttia:

junik kirjoitti...

Kiitos noiden lainausten jakamisesta.

Ne toivat jotain määrittelemätöntä selkeyttä tähän päivään, jossa on joku omituinen kaiku, jota en oikein ole ymmärtänyt. "Omien tunteiden muisto".

Ystäväkutsut kuulostivat ihanalta. Saa olla kiitollinen, että saa kokea sellaista.

Mk kirjoitti...

Junikan tavoin, kiitos tästä!

Niinkuin ystävistäkin.
Hienoa että jaksoit.

Susa kirjoitti...

Hetket ystävien kanssa saman pöydän äärellä hyvän ruoan kera ovat usein sellaisia voimavaroja arkeen, ettei moni uskoisikaan!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Olen myös lukenut tuon kirjan ...muistan nuo lainauksen hyvin...
Vuosi, kaikkinen vuodenaikoineen on hyvä aika haalistaa pikkuhiljaa suruaan..

ihana että elät..iloisesti nautit ystäviesi kanssa..

Krisse kirjoitti...

tulipa hyvä mieli sinun postauksesta...

Pia kirjoitti...

Tuohon en osaa lisätä mitään. Voin vain kiittää, että annoit palan toivoa. Kiitos.

Leena Lumi kirjoitti...

Lue myös Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Se on hyvin voimaannuttava kirja. Kuten on Sanaatti Miriamillekin.

Pilviharso kirjoitti...

Junika,
Ja on ihanaa, kun PYSTYY NAUTTIMAAN seurasta. Viime vuonna ontui sillä alueella pahasti.

Mk,
Nii-in. Kiitoskiitos.

Susa,
Etenkin kun itse on jo samalla kartalla kuin muut.

Hanne,
Sinullekin kaikkea hyvää...

Krisse,
Kiva!

Leila,
:)

Verna,
Jaksele, aika kulkee...

Leena Lumi,
Itse asiassa luinkin sen ekaksi ja ihastuin - kuten moni muu - kerrontaan.