perjantai 22. lokakuuta 2010

Kultaiset kyyneleet

Juuri nyt minä olen siellä missä kaikkein mieluiten
haluan olla.
Nainen joka nukkuu sängyssäni on se jonka kanssa
mieluiten nukun.
Tämä voileipä on parempi kuin kaikki muut voileivät.
Ruoho kalterien tällä puolella on vihreämpää
kuin toisella puolella.
Tämä kesä on kauniimpi kuin kaikki lapsuuden kesät.
Ne sairaudet joita poden sopivat minulle paremmin kuin
kaikki muut sairaudet.
Kaipuuni on suurempi kuin mikään muu kohdalleni sattunut.
Kasvojani peilissä en vaihtaisi kaikkiin
maailman peileihin.

- Claes Andersson -

Hiljaiseloni blogistaniassa ei ole johtunut haavasta, vaan elämän imusta. Koen nyt voimakkaasti asioita, ilmiöitä, ihmisiä. Kuljen etukenossa syksytuulessa, haukkaan happea mielelläni. Minulla on ideoita, jotka saavat Olla, kellua ja odotella, josko jokin niistä lähtee kulkemaan luonnostaan. Luulin, että eämässäni on alkanut kaunis, tavoiteltava loppuliuku, mutta nyt tuntuu oikeastaan nousulta.

Kesken vimmaisen maalauksen alan itkeä. Kun itken, huomaan lisääväni kuvaan kultaisia piskuja, kuin kyyneleitä. En pelkää mitään värejä, sen tiedän nyt.

14 kommenttia:

marjo kirjoitti...

... onnea sinulle siinä elämässä. Haleja. :)

Verna kirjoitti...

Mukana matkallasi...

Halaus***

Pilviharso kirjoitti...

Marjo,
Kiitos ja halaus!!

Verna,
Kuin myös - ja haleja, tarviit niitä!

Krisse kirjoitti...

Tuntuu hyvältä..tuo postaus...kulkekoon enkelit vierelläsi.
Rauhaisaa viikonloppua toivottaa Vaaralan Krisse

pirta kirjoitti...

Niin kaunis tuo runo <3 Ja ihana kuulla,että Elämä kannattelee Sinua!

Sykerö kirjoitti...

Ihan 'valtaisat' väristykset kulkivat päästäni nilkkoihini saakka lukiessani. Ihana kuulla! <3

Mk kirjoitti...

Ihanaa kun pystyy elämään juuri nyt-hetkessä.
Ja värit sitten!
Se hetki kun huomaa jälleen että on muutakin kuin mustaa ja harmaata, kun haluaa taas käyttää niitä, se on hyvä hetki.

Raikkaita syystuulia ja aurinkoisia päiviä sinulle!

Niin ja kiitos tuosta runosta.

Taivaanrannan Maalari kirjoitti...

Toivo...sa tästä tekstistä ihanasti paistaa... Ihanaa!!

leenuliini kirjoitti...

Huikean hienoa lukea kirjoitustasi. Toivoa elämään, kultaisia kyyneleitä, sykkivä sydän...

M. kirjoitti...

pelkkä hymy
täältä
sinne.

:)

Hannah kirjoitti...

Tervehdys Pilviharso!
Olit käynyt kirjautumassa lukijakseni (kiitos kaunis) ja tulinkin vastavierailulle:)
Koskettavat runot viestivät yleensä omakohtaisista, läpityöstetyistä tunteista - niinpä puhutteli ja kosketti tuo Claesin runokin.
Olet läpikäymässä syvintä menetystä ja surua, mitä kuvitella saattaa. Voimia ja hetkiin tarttumista ystäväinen!!
Lämmöllä, Hannah

Sasaliini kirjoitti...

>Oiiih, mulla nahka ihan kananlihalla kirjoutuksesi johdosta. Tuntuu aivan päänahassa saakka!
Iloitse, elä, koe, nauti, anna palaa! Teet sen nyt, jos sen aika on!

*halittaa*

Mimosa kirjoitti...

Jee! <3

Pilviharso kirjoitti...

Krisse, Enkeleitä sinullekiN!

Pirta, Elämä - suurempi kuin minä itse - kannattelee paremmin!

Sykerö, kiva kuulla väristyket!!!

Mk, kiitos samoin: syystuulia ja tuiverruksia - ja värejä!

Taivaanrannan maalari, toivo - ainoa toivomme!

Leenuliini, sitä kaikkea, jotta eletään!

M, hymysi on kaunis ja tervetullut!

Hannah, kiitos kommentistasi ja kauniista blogistasi!

Sasaliini, halit takaisin!

Mimosa, jeejee!