"Päätin kokeeksi saman tien lakata seuraamasta ja uskomasta ajatuksia, jotka ruokkivat epäilyksiäni ja kauhuani." - Ganji:"Löydä sisäinen loisteesi"
Jotta näillä eväillä on menty viime päiviä. Olen tutkinut omia pelkojani, kärsimyksiäni, hallinnan tahtoa ja lopulta jälleen kerran, kuka minä oikein olen. Se, ettei pysty mitään hallitsemaan, on paradoksista kyllä rentouttavaa. Se on luottamusta ja armoa. Pikkuisen enemmän taas muistan sen, että elämä (saa) sisältää sekä ilon että surun, vihan, rakkauden, pelon, kauneuden. Kaikki saa olla niinkuin on. Ihan kaiken takana on rauha. Tiedän sen, muistan sen, olen sen usein kokenut. Mutta yleensä vasta kunnon itkun jälkeen.
Tällaisen pohdinnan jälkeen tuntuu mitään oppimattomalta vaihtaa puheenaihetta vastakkaiseen suuntaan, pelkoon: jännittää lähteä lomamatkalle Lappiin. Ikinä enää en varmaan pysty menemään Saariselälle, mutta jospa Ylläs voittaisi talvilappifobian. Vaikka viikko ei ole täsmälleen sama kuin viime vuonna, niin jo lähtöajatuksissa nousee flashbackeja. Hyvin ristiriitaisin tuntein menen: surenko enemmän vai helpottaako tämä sitten taas yhden askeleen.
Itseäni lohduttaen siteeraan em. kirjasta vielä:
"Voit rentoutua tässä ja nyt, vaikket olekaan täysin turvassa etkä ikinä tule olemaan." - Näin se on - just relax.
Lisäys edelliseen: Ja hyväksyä em. lause todeksi eikä yrittää ite muuta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ainahan se kiikkulauta vuosipäivän lähestyessä tuntuu kiikkerämmältä.
Sinne toiseen päähän kasaantuu taas painoa niin että täytyy hetki levätä ennenkuin yrittää udelleen ylös.
Turva ja armo - sanoja joita olen itsekkin miettinyt.
Lapsemme ovat nyt turvassa, mikään ei heitä enää satuta.
Mutta äitinä, enkö mielummin pelkäisi ja eläisi turvatonta elämää?
Armo taas, eikö se tarkoita että saattaa olla rehellinen itselleen ja hyväksyä omat vajavaisuutensa.
Ja pelkonsa, koskevat ne sitten matkoja tai muistoja.
Rauhaisaa Lapin lomaa!
Ihanaa Lapin matkaa sinulle. Toivottavasti pakkaset eivät kiusaile, että pääsette ladulle ja rinteeseen...
Rauha. Saavutettavissa, mutta samalla hukattavissa. Päivästä toiseen. Sen tiedon kanssa eläen.
Lapinmatkasi on toisenlainen, mutta hyvä kun teet sen. Olet ajatuksissa.
Laita välillä jalat tukevasti maahan ja sano itsellesi, että tulevaisuus on vain mielikuvitusta, mennyt on muistoja. On vain tämä hetki juuri nyt ja juuri nyt sulle ei tapahdu mitään pahaa. Totta on vain tämä hetki.
Voi helpottaa kun jännittää tulevaa. Mua on ainakin auttanut:)
Kyllä sinä tiedät. Olet tiennyt koko ajan. Halaus <3
Takas kotona ollaan - kaikki hyvin! Kiitos teille kommenteista!
Lähetä kommentti