sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Jutun juurta kaivamassa


L´art pour l´art
Taulun tein,vaatteet möin.
Aihe, aihe!
Vain ne kurkki.
Mikä aihe
hämmästyin?
Suti on ja purkki.

- Lauri Viita-

Luomisen tuskaa, aihe puuttuu. On kirjoitettava artikkeli. Suositellaan omakohtaista, ammatillista, jotakin mistä tiedän. Mistä minä muka jotakin Tiedän???!!

Toinenkin työ odottaa tarttujaansa, mutta sen otan nenäni eteen huomisaamuna. Siinä tarvitsen myös aimo annoksen luovuutta, mutta toisaalta siihen saan ryhtiä tosiasioista, entisistä muistiinpanoistani, viisaiden ihmisten ajatuksista.

Tämä päivä meni vain jotenkin niin nopeasti mutta tuikitarpeelliseen: perheen lellimiseen. Aamupäivällä leivoin sämpylöitä ja maustekakun intiaanisokerista - onnistuivat erinomaisesti. Illansuussa tein tomaattisipulikeiton fetajuustolla. Välissä oli pyykinpesua ja ulkoilua teitä + jäitä pitkin.

Kinttu vaivaa edelleen. Osteopaatti ei ole neljällä kerralla osannut auttaa. Itse liikun helvetin esikartanoissa eli Googlessa arvailemassa, mikä vaiva minulla oikeastaan voisi olla. Nivelrikon lisäksi kaiken valtakunnan nivelpsorit (ihopsoriasis minulla olisi jo valmiiksi) ja trochanterbursiitit ovat käyneet mielessä. Kai on nöyrryttävä soittamaan terveyskeskukseen ja aloitettava lääkärille jonottaminen. Olen kuullut, että odotusaikaa voi tulla hyvinkin kuukausi tai enemmänkin.

Muutenhan kaikki on vallan vallan mainiosti. Olemme jokainen elossa eli suuret linjat kohdillaan. Sitä paitsi yksi lellilapsi on kotosalla taas, nautin hänen sarkastisesta ja vähäeleisestä seurastaan sopivan kokoisin annoksin.

Kuva: http://www.flickr.com/

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hankalia nuo jalkavaivat eikä sekään aina auta, vaikka syy saadaan selville. Toivon, että pääset kuitenkin liikkeelle jalkasi kanssa, ettei tarvitse kotonä kökötellä.

Rauhallista eloa sinne kotiin edelleen sen lellilapsen kanssa! ;D

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tuo lamppukuva! Kyllä taas pian sytyttää. Joskus täytyy antaa lampun jäähtyä.
Toivottavasti saat jalkaasi apua, sanoo jalka- ja niskavaivainen taiteella kipuja hallitseva mummeli.

Alina Vitiä kirjoitti...

Hei! Kiitos kovasti intiaanisokerivinkistä. Olen juuri sitä etsiskellyt ja nyt löytyi linkistäsi hyvät ohjeet. Ja kyllä sinä Tiedät vaikka mitä, ei kai me muuten täällä ravattaisi... Eli kynä/näppis kauniisti käteen vain.

Ninnu kirjoitti...

Heippa, nyt vastasin siihen haasteeseesi vihdoin. Toivottavasti jalka voi paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Postauksesi kuva on todella upea! Tyrmäävän tyylikäs ja sopivan dramaattinen. : )

Joskus tuntuu minustakin, että onkohan kirjoittamisessa joinain hetkinä mitään järjellistä aihetta, mutta ei tarvitse ollakaan. Tärkeintä on että kirjoittaa ja tärkein henkilö, jolle kirjoitat, olet sinä itse. Jos saat ihmisiä jakamaan tänne kirjoittamaasi, se kaikki on bonusta. Ja yhdyn edellä olleeseen kommenttiin, jossa todettiin, että täällähän me olemme sinun kanssasi. : ) Minä toivon, että kirjoitat yhä edelleen; oli erityinen aihe tai sitten ei, sillä minulle tämä sinun blogisi on tärkeä paikka. : )

Pilviharso kirjoitti...

Iinuska, Olen todella liikutellut tätä kinttuani ja on kovin epälooginen rasituksiin nähden. JOskus antaa rasittaa, joskus ei. Rasittava vaiva.

Uuna, Kirjoitusidealamppu on alkamassa haaleasti lämmetä...

Alina, kaunis kiitos. Jännä kun joskus jotakin aihetta etsii, niin vastaus tulee eteen yllättävästä paikasta.

Alisia, olikin metkat jutut sinulla!

Verna, kiitos kuvakehusta. Pitää varmaan se Flicr laittaa lähteiksi. Vai pitääköhän niihin panna tarkempi osoite... tässä tätä "ääneen ajattelen", kun satuit sitä kommentoimaan. Joo ja kiva saada tätä blogikannustusta, jotta kait niitä ideoita sitten vain mönkii mieleen, kun ottaa koneen kauniiseen käteen.

Kiva, te kaikki, kun täällä käytte näitä mielenailahduksiani lueskelemassa! Nämä ei kuitenkaan ole mitään harkittuja artikkeleja, vaan taivaanrannan maalausta etc.